Räiskyvän suomenhevoset

Sukulaiset

Jälkeläiset

Aarni, noh se nyt vaan on meidän Aarni. Oikein mielenkiintoinen persoona ja hiukan hölmömmän puoleinen suomiputte. Vähän semmoinen oman elämänsä tykinkuula. Hiton raskas raahata paikalle, mutta kaikkien valmisteluiden jälkeen lähtee voimalla ja vauhdilla eteenpäin. Siinä jää sitten kaikki tielle tulevan esteet kakkoseksi, joten jo ennen laukaisua tulee olla tilanteet tarkoin ennakoituna ja tähtäys suunnattuna kohteeseen.

Aarninn kun hakee tarhasta tai laitumelta, laahustaa se perässä sellaista tahtia että voisi luulla sen olevan juuttuneena juoksuhiekkaan. Hoidon ja varustamisen aikana se seisoo kuin tatti paikoillaan, ei väliä vaikka koira juoksisi jaloissa, kirkuvat lapset heittelisivät harjoja ja tallin katto romahtaisi niskaan. Ihan kiva piirre hevosessa aina tiettyyn pisteeseen asti. Sillä auta armias kun kaviot pitäisi nostee. Joko ne ovat harjauksen aikana ehtineet juurtua lattiaan tai jos ne jollain ihmeen kaupalla ylös, niin ne kyllä painavat kuin tiiliskivi. On ehkä sanomattakin selvää, että Aarni on kengittäjän pahin painajainen. Vaikka ei se varsinaisesti mitään teekkään - ja siinä se ongelma oikeastaan onkin.

Kun hevosen selkään pääsee, niin ihan varmasti jokainen yllättyy. Ne lyijyn raskaat kaviot vaihtuvat lennosta kepeään askellukseen. Ohjiakin saa pian alkaa keräillä, sillä kovin montaa kierrosta Aarni ei jaksa vain kiertää kehää. Orin on päästävä mahdollisimman nopeasti tositoimiin, ellei ratsastaja sitten halua sen kyllästyvän ja keksivän jotain omaa ohjelmaa. Sileällä Aarni suorittaa heB:n asiat, mutta vaikka selkään tyhjästä ilmestynyt paino (eli ratsastaja) saa sen heräämään horroksestaan, ei se siltikään ole heti alkutunnista kaikkein rehellisimmin taipuva ratsu. Tästä syystä sen kanssa kannattaakin tehdä paljon erilaisia tarkkuutta ja notkeutta vaativia pikku tehtäviä. Orille tyypillistä käytöstä on korjata virheitä ja vältellä hankalilta tuntuvia juttuja lisäämällä vauhtia.

Esteillä sitten mennään eikä meinata, tosin vasta siinä vaiheessa kun esteet ovat hevosen mielestä tarpeeksi isoja. Pienemmätkin esteet kyllä ylittyvät ja silloin alla olevaan ratsuun pysyy myös täydellinen kontrolli. Sitä saa melkeinpä hiukan patistella eteenpäin, ettei se aivan turhaan päätä kolisutella puomeja alas. Kun esteiden korkeus kasvaa, myös hevosen innostus ja vauhti lisääntyy. Silloin pohkeiden käytön voi lähes unohtaa ja keskittyä täysillä useisiin pidätteisiin. Ponnua Aarnilta löytyy metrisille radoille asti. Isommilla esteillä saa kuski olla tarkkana paikoista ja muistaa sopivissa määrin hillitä oria, muutoin se hoitaa kyllä itse hyppäämisen ja vieläpä aika tyylikkäästi.

Maastossakaan harva asia saa Aarnia edes hätkähtämään. Se on kaiketi sen verran hölmö, ettei edes osaa tai tajua jännittää mitään. Luottaa vain sokeasti ihmiseen, vaikka sen taluttaisi kalliolta alas. Hyötyä tästä piirteestä on eritoten maastoesteillä ja se onkin orin leipälaji. Maastoesteitä hypätessä ei vauhtikaan pääse liioiksi yltymään, sillä hevosen täytyy keskittyä enemmän askeliinsa kuin tasaisella hiekkakentällä. Parhaiten Aarnin kanssa yhteen pelaa kuitenkin tavanomaista hurjapäisemällä ratsastajalla, joka uskaltaa antaa hevosen edetä radalla.
© Manajaa, VRL-14336

Syysrallia 30.9.2023

Syksyisen päivän kunniaksi lähdettiin talliporukan kanssa maastoilemaan ja nauttimaan mukavasta kuivasta syyssäästä. Sää oli mainio, lämmintä noin 15 astetta eikä tuullut tai satanut pisaraakaan. Matkan aikana käytiin läpi syksyn tulevia tapahtumia ja pohdittiin mahdollisia laatuarvostelu menestyksiä tulevissa tilaisuuksissa. Porukkassa oli mukana maastovarmoja yksilöitä kaikki, joten lenkistä oletettiin tulevan varsin mutkaton ja helppo. Kaikilla ratsuilla oli menohaluja ja pienellä pellolla otettiinkin reipaampi laukka pätkä. Suurin osa valitusta reitistä kulki sen verran leveillä teillä, että mahtui kulkemaan kaksi rinnakkain.

Aarni oli tänään selkeästi normaalia laiskemmalla tuulella, sillä se ei erityisesti innostunut edes Kurkon ja Vanamon lähtiessä pikana laukkaan kun lupa siihen annettiin. Vaikka ori yleensä oli muiden mukana into piukeena taisi edelliset esteharjoitukset vielä painaa jaloissa. Mitenkään erityisen väsynyt ori ei ollut, sillä se jaksoi hyvin koko tunnin lenkin.
Lenkin jälkeen Aarni sai jäädä talliin syömään päivärehut ja -heinät, sillä iltapäivän puolelle oli sovittu vielä valokuvaussessio Aarnin tulevaa orimainosta varten

02.10.2021 Estevalmennus, valmentajana Veera R.

Räiskyvän estevalmennuspäivän toiseen valmennukseen osallistui tallin työntekijä Aarni-nimisellä orilla. Tämäkin ratsukko oli verrytellyt jo ennen kentälle tuloa, joten pääsin heti pistämään ratsukon töihin. Pyysin ratsastajaa hyppäämään kentälle asetettuja kavaletteja haluamassaan järjestyksessä laukassa itsenäisesti alkuun. Aarni oli hieman jännittynyt eikä oikein tahtonut ottaa tuntumaa ohjasta ollenkaan, joka johti siihen, että hevonen ei alkuun meinannut suoristua ollenkaan, vaan oli sisäänpäin joka mutkassa vinossa. Aarnin alkaessa hieman hakeutumaan tuntumalle, sai ratsastaja ratsastettua sitä myös suoremmaksi.

Seuraavaksi otimme hyppyjä pystylle, jota ennen oli yksi maapuomi yhden askeleen välillä. Aloitimme melko matalalla esteellä, jota nostimme jokaisen onnistuneen hypyn jälkeen. Aarnilla meinasi vauhti alkaa kasvamaan aina estettä lähestyessä, joka muutti ratsastajan yläkropastaan jännittyneeksi ja käsiä varsinkin ratsastaja sai roimasti rentouttaa, jotta ei roiku hevosen suussa jatkuvasti, vaan saisi ratsun toimimaan pienemmillä avuilla.

Seuraavaksi ratsukon tuli tehdä päädyissä pääty-ympyrät, joilla piti hypätä kavaletti ja niiden välillä hypätä okseri. Ympyrät ja kavaletit otettiin tehtävään mukaan, jotta ratsastaja ratsastaa päädystä päätyyn aktiivisesti eikä lopeta heti okserin jälkeen, vaan tekee tehtävän kunnialla loppuun saakka. Pyrimme saamaan ratsastajaa rentouttamaan edelleen kättään olkapäästä saakka, sillä ratsastajan jäädessä vetämään ohjasta estettä lähestyttäessä, on tuloksena kielto, kun esteelläkin oli jo kokoa jonkin verran. Ratsukon saadessa muutaman onnistuneet hypyt okserille otimme vielä muutaman kerran kaarevan linjan kahdella pystyllä, joilla ratsastaja piti upeasti käden hiljaisena ja ratsukko sai hienot hypyt loppuun otettua, joihin kumpikin sai tyytyväisenä lopettaa.

Kotiin muutto 21.1.2021

Aarni muutti tänään takaisin kotiin Tuuliajon hevostilan lopettaessa toimintansa. Manaaja mietti aikansa, että palautuuko ori vai pitäisikö hän sen kuitenkin vielä omana projektinaan. Suostuttelin aikani ja vuoden vaihteen jälkeen Manaaja ilmoitti Aarnin palaavan kotiin. Oria on hitaasti laitettu kuntoon niin oli se ehtinyt jonkin verran kisatakin. Vaikka viime ajat ori on saanut viettää enemmän oloneuvoksen elämää niin nyt sen kanssa on aika alkaa taas valmentautumaan ja siirtyä kohti isompia luokkia.

Vanhempiensa tapaan ori olisi tarkoitus saada meritoitumaan myös kantakirjassa näyttelyissä, joten niitä kohden olisi myös kevään aikana suunta. Tulevaisuudessa Aarnin toivon menestyvän vanhempiensa tapaan ja jättävän kohtuullisen määrän fiksuja jälkeläisiä. Alunalkaenkin Aarnista oli vaikea luopua - lähtisihän A-linjalainen pois kotoa - mutta nyttemmin tässä on kolmannen polven kenttäpeli, jonka isälinja on vaikuttanut Räiskyvässä.

Aarnin kanssa kilpaillaan porrastetuissa kilpailuissa. Alta näet orin ominaisuuspisteet sekä tason.

30.11.2023 Aarni palkittiin KERJ-I pistein 8,5+40+25+22+15=110,5p.