Hili on rempseä suomineito, joka ei turhia stressaa. Tallissa hyvin käyttäytyvä neitokainen toimii myös ratsun hommissa kivasti eikä vieroksiu kärryjäkään perässä.

Kuten jo totesin, on Hili varsin hyvä käytöksinen tamma, joka ottaa elämän melko lunkisti. Hili seurailee aktiivistesti tallin tapahtumia, mutta ei teiskaa siinä sivussa ihmistä alleen kun tämä harjailee tai puhdistaa kaviot. Hilin kanssa voi laskea kenet vain toimimaan sillä tammalla ei ole pahoja taipumuksia. Taluttaessa Hili on reipas ja rauhallinen, vaikka äkkinäiset äänet saavatkin pollen tärisemään. Varustaessa neitokainen on paikoillaan vaikkakin saattaa satulavyötä kiristäessä hieman pullistella. Suojia tamma ei voi sietää, mutta useimmiten topakka kielto lopettaa paikoillaan steppailun.

Ratsuna Hili on reipas askelinen ja sponttaani, mikä takaa sille aina osaavamman ratsastajan selkään. Yhdessä hetkessä neiti tyyty käppäilemään rauhassa ja kauniissa muodossa, mutta jo seuraava sekunti voi olla pukkilaukan täyteinen. Vaikka Hili onkin kuumuvaa sorttia oleva jaksaa se keskittyä sileällä työskentelyykin, jos sillä on riittävästi vaihtelevaa tekemistä. Kun Hili malttaa kulkea kunnolla on askeleet melko miellyttävät, mutta vikuroidesaan askeleista tulee töksähtävät ja lyhyet. Esteillä tammassa höyryjunan vikaa, mutta kyllä se kevenee edestä kun riittävän monta kertaa ymmärtää vaatia. Maastoillessa Hili kulkee mieluusti kaula pitkänä ja täysin lysähtäneenä. Maastoon tosin ei ole suotavaa lähteä yksin juurikin näiden Hilin sponttaaneiden kohtausten vuoksi.

Kisoissa tamma ei vaivaudu höseltämään ympärillä olevia hevosia ja muita kanssa eläjiä vaan tyytyy mielummin jauhamaan heiniä odotellessa omaa vuoroaan. Lämmittelyssä tamma voi olla hieman pöllähtäneen oloinen, mutta terästäytyy kyllä suoristusta varten.

Sukuselvitys

Haamura oli 155 cm rautias ori. Se oli luonteeltaan kiltti ja luotettava. Ratsastaessa se ei säikähtänyt vaikka pommi olisi räjähtänyt sen takana. Koulua se meni mielellään ja oli kovin tottelevainen. Esteilläkään sillä ei ollut ongelmia, se oli reipas ja hyppäsi taitavasti. Haamura kisasi koulua ja esteitä hyvällä menestyksellä. Töllin Topi oli 157 cm punarautias ori. Se oli luonteeltaan kiltti ja rauhallinen. Ratsastaessa se ei ottanut mitään stressiä mistään ja oli välillä suorastaan laiska. Koulua se meni ihan mielellään, mutta koko ajan piti olla tarkkana ettei esim. ravin tempo tippunut kävelyvauhtiin. Esteillä Topi innostui ja hyppäsi reippaasti ja mielellään. Topi kisasi sekä koulua, että esteitä suht hyvällä menestyksellä. Aamukaura oli 160 cm rautias tamma. Se oli luonteeltaan hieman arka, mutta oikein lempeä. Ratsastaessa se saattoi tavallisimpiakin asioita, kuten puusta tippuvia lehtiä, tai vesilätäköitä. Koulua se meni mielellään ja kun se sai keskittää ajatuksensa koulukiemuroihin, se unohti säikkymisensä. Esteitäkin se hyppäsi innoissaan ja oli ihan taitava. Aamukaura kisasi koulua ja esteitä, ja menestystäkin tuli ihan mukavasti.

Huiskin-Haiskin oli 153 cm tummanpunarautias tamma. Se oli luonteeltaan kiltti ja itsepäinen. Ratsastaessa se keksi mitä hullumpia tempauksia välttyäkseen työnteolta. Koulua se meni yleensä oikein hienosti, kunhan sille ei jättänyt hetkeäkään aikaa pähkäillä seuraavaa tempaustaan. Esteitäkin se hyppäsi mielellään, mutta saattoi "säikkyä" näkymättömiä kummituksia. Huiskin-Haiskin kisasi koulua ja esteitä ja se pärjäsi hieman vaihtelevasti, mutta kyllä se ruusukkeita kantoi kotiin enemmän kuin tarpeeksi. Pellerino oli 155 cm vaaleanrautias ori. Se oli luonteeltaan kiltti ja laiska. Ratsastaessa sitä ei saanut liikkumaan mihinkään ilman raippaa. Kun sitä silloin tällöin muistutti raipan mukanaolosta, se meni oikein kiltisti. Koulua meni ihan hyvin, mutta kisoissa se ei pärjännyt, sillä se muuttui täysin laiskaksi heti kun raipan jätti pois. Esteitä se hyppäsi ihan hyvin ja sai vähän vauhtiakin. Pellerino kisasi enimmäkseen esteillä, eikä menestys jäänyt liian vähäksi. Delma oli 152 cm punarautias tamma. Se oli luonteeltaan kiltti ja rauhallinen. Ratsastaessa se kulki tasaisen rauhallista vauhtia, kuin veturi. Ei liian reippaasti, muttei liian laiskastikaan. Koulua se meni mielellään ja vaikka sen lisäykset eivät olleet parhaita mahdollisia, se pärjäsi kisoissa ihan hyvin. Esteitäkin se hyppäsi tasaisen varmasti, tosin vauhtia löytyi esteillä vähän enemmän. Delma kisasi koulussa ja esteissä hyvällä menestyksellä.
© Safir

02.04.2017 Räiskyvän Asklak (i. A-Potti)
30.09.2015 Räiskyvän Huiskaus (i. Ralli-Rami) Ch, KTK-III, ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I, VVJ-III, SLA-I, YLA1

20.11.2019 estevalmennus, valmentajana enna
Rakensin maneesiin kolme estettä sillä välin, kun Jenna verrytteli Hiliä. Tein yhdet pystyesteet molempien lyhyiden sivujen keskelle ja yhden ristikon kahdeksikon keskiosaan. Verryttelyn jälkeen aloitimme hyppäämisen. "Jää ensin tähän katsomopäätyyn pääty-ympyrälle ja hypätkää molempien esteiden yli. Esteelle voi vähän suoristaa, mutta muuten mennään ympyrän kaaren mukaisesti", sanoin, jonka jälkeen Jenna aloitti tehtävän. Energinen tamma lähti innolla imemään kohti estettä ja leiskauttikin alkuun kunnon loikkia. "Puolipidätteitä, tasainen istunta. Älä päästä kaahaamaan liikaa", neuvoin ja seurasin samalla ratsukon työskentelyä. Hili ei olisi millään tahtonut rauhoittua, mutta useamman pidätteen jälkeen se alkoi vihdoin antaa periksi ja hidasti vauhtiaan. Heti sen jälkeen hypyistäkin tuli siistimpiä. "Okei, vaihda sitten suuntaa ja siirrytään toiselle pääty-ympyrälle. Muuten sama tehtävä", huikkasin muutaman erinomaisen suorituksen jälkeen. Toiseen suuntaan tehtävä sujui samaan malliin kuin edellisessä kierroksessakin. Alkuun vauhtia oli ihan liikaa ja hypyt epätasaisia, mutta pikkuhiljaa Jenna sai taas ratsunsa avuille ja suorittaminen parani hyppy toisensa jälkeen. "Okei, eiköhän tää riitä verryttelyhypyiksi", sanoin lopulta ja Jenna siirsi Hilin hetkeksi käyntiin ja antoi pitkät ohjat.

Pienen hengähgystauon jälkeen siirryimme hyppäämään kahdeksikolla. "Muista valmistella laukanvaihto jo ennen kahdeksikon keskiosaa, jotta laskeudutte hypystä myötälaukkaan. Katse selkeästi menosuuntaan ja vaihda laukka-avut toisinpäin juuri ennen hyppyä", neuvoin ja annoin ratsukolle luvan aloittaa. Hili lähti tuttuun tapaan intoa puhkuen ja vähät välittäen ratsastajansa pidätteistä, mutta laskeuduttuaan muutaman kerran esteeltä ristilaukalle ja sotkeuduttuaan jalkoihinsa tamma alkoi keskittyä paremmin apuihin ja teki mitä pyydettiin. Pikkuhiljaa saimme laukanvaihdot hiottua moitteettomiksi. Tasaisen tahdin pitäminen tuntui melko haastavalta tehtävältä Hilin ollessa niin vauhdikkaalla tuulella, mutta valmennuksen loppua kohden tämäkin ongelma saatiin pääosin korjattua. "Älä jää ohjaan kiinni vaan hellitä silloinkin, vaikka pidätteeseen ei heti vastattaisi. Sitten teet vain uuden pidätteen heti perään", muistutin yhden erityisen vauhdikkaan pätkän jälkeen. Kun tehtävää oli toistettu riittävästi niin, että se sujui ongelmitta eikä ratsu vastustanut apuja, oli aika lopettaa hyppääminen ja siirtyä ravaamaan kevyttä ravia loppuverryttelyksi. "Päästä tuntumaa vähän löysemmäksi ja anna sen venyttää kaulaa alaspäin", huikkasin ja aloin kerätä esteitä pois.

30.04.2011 estevalmennus, valmentajana Odelie
Esterataa koottaessa ratsukko sai verrytellä itsenäisesti ravissa ja käynnissä. Ratsastaja saikin hetkenaikaa tapella tamman kanssa, ennekuin he löysivät yhteisen sävelen. Ravissa ratsukko sai myös treenata ilman jalustimia, ennen kuin käännyimme esteiden puoleen.

Ensin lähdimmme ylittämään ravissa ja laukassa muutamaa puomia, sekä matalaa pystyä, joka sai Hilin virkoamaan ja innostumaan. Muutaman pukin kera ratsukkopääsi myös harjoittelemaan myös jumppasarjaa. Sen jälkeen päästiin tositoimiin, kun ratsukkopääsi hyppäämään metrin korkuista sarjaa. Ensimmäisellä kierroksella Hili innostui ja otti ohjat omiin käsiinsä, otti muutaman nopeamman laukkaaskeleen, mutta lopulta sarjakin onnistui hienosti, trippeli mukaan lukien.

5.12.2015 Estevalmennus, valmentajana lottis
Jenna ja Hili lämmittelivät jo reippaaseen tahtiin kun itse saavuin paikalle. Olin antanut heille etukäteen luvan aloitella lämmittelyitä ja tehdä ne omaan malliin, jotta saan itse hieman paremmin keskittyä ratsukon yhteistyön seuraamiseen. Olin koonnut ensimmäiset estesarjat jo valmiiksi, tarkoituksena oli lähinnä vain hypätä ja sitten korjailla mahdollisia virheitä. Kun lämmittelyt oli saatu valmiiksi, aloitimme hyppäämisen. Hili oli hyvin energinen, joskin se kuului tamman luonteeseen. Ensimmäisellä kerralla Hili oikein rynni esteet läpi ja loppu päättyi vielä pikku pukkiin, onneksi kuitenkin kokenut Jenna pysyi selässä. Toisella kerralla Jenna sai jo hyvin korjattua esteille tuloa ja puolipidättein pidättelemään helposti kuumuvaa suomenhevostammaa. Nostelimme esteitä tasaiseen tahtiin ja yritin parhaani mukaan korjailla mahdollisia virheitä taikka neuvoa, mitä voisi tehdä hieman paremmin. Loppua kohden Hili alkoi jo rauhoittua, eikä pyrkinyt menemään kaasupohjassa sarjaa läpi.

KERJ-II (5,5 + 40 + 14 + 22 + 9 = 90,5p.) 25.12.2019

ERJ-II (5 + 40 + 14 + 22 + 13 = 94p.) 30.11.2019