Räiskyvän suomenhevoset

30.4.2022 Kasvattajan kouluvalmennuksessa

Vappuaaton valmennusurakka oli jo hyvin käynnissä, kun lyhkäisen kahvitauon jälkeen astelin takaisin sorvin ääreen kentälle. Aurinkokin oli alkanut paistaa pilvettömältä taivaalta ja Suvin karvapeite kimalteli auringonsäteissä tamman ravatessa ympäri kartanon kenttää. "Olen suunnitellut teille siirtymisiä, joilla saadaan Suvia aktiivisemmaksi ja apuja vähän herkisteltyä", huikkasin lähestyessäni kentän keskipistettä. Ratsukko siirtyi pyynnöstäni käyntiin ja uran sisäpuolelle, jossa lähdettiin ratsastamaan reippaita käynti-seis-käynti siirtymisiä keskittyen ratsukon suoruuteen. Muistutin Jennaa tasaisen tuntuman säilyttämisestä myös pysähdyksessä, jottei Suvi päässyt pysähtyessään lötkähtämään aivan löysäksi. Yhteisen sävelen ja nopeampien reagointien löydyttyä tehtävä muuttui käynnin tempon lisäämiseen, mikä sujuikin oikein mallikkaasti, sillä pohjetta oltiin saatu herkisteltyä jo käyntisiirtymisten aikana. Suvin käynti näytti nyt jo paljon aktiivisemmalta kuin alkujaan, eikä sillä ollut enää mielessä luisua kohti uraa, mikä oli alussa tuottanut pienen haasteen suoruuden osalta. Tehtävien jälkeen annoin ratsukon huilahtaa vapain ohjin.

Käyntitehtäviä seurasi ravi-käynti-ravi siirtymät, joissa halusin painottaa apujen nopeutta, ei jäädä kiusaamaan hevosta pohkeella tai kädellä, vaan tehdään siirtymät napakan hallitusti. Jenna teki työtä käskettyä ja jo ensimmäisistä toistoista lähtien homma lähti rullaamaan mukavassa harmoniassa, Suvi polki takaosallaan hyvin alle ja siirtymiset tulivat ratsukolle kuin selkärangasta. Jottei koko tunti mennyt pelkäksi suoraa uraa pitkin jolkotteluksi, otimme ravisiirtymien jälkeen kuvioihin mukaan pohkeenväistön käynnissä. Keskihalkaisijalta väistettiin kohti uraa, josta nostettiin laukka ja laukattiin keskiympyrän verran reipasta laukkaa. Ensimmäinen väistö meni sen verran haparoiden, etten antanut vielä lupaa nostoon, sillä Suvi ei ollutkaan kuunnellut väistävää apua kovin hyvin, vaan viimeiset askeleet uralle olivat olleet pelkkää taipumista ilman ristiaskelta. Kehotin Jennaa muistamaan oman suoruuden ja ulko-ohjan tuen loppuun asti, jotta Suvi ei pääsisi luistamaan viimeisiä askeleita. Uudella yrittämällä tämäkin siirtyminen saatiin sujumaan ja laukka lähtikin oitis rullaamaan hienosti. Laukkatehtävien jälkeen ratsukko sai luvan loppuverryttelyyn. Valmennus oli sujunut kaikkiaan vallan mainiosti ja kuinka olikaan ollut ihana nähdä jälleen kasvattini Suvi työn touhussa!

21.2.2022 Sorsainen maastoestevalmennus Viixin tarkkailussa

Pieni rautias saapui Syyn Kartanon maneesiin ratsastajansa Jennan saattelemana. Juuri kahdeksanvuotiaaksi kääntynyt tamma oli hyvin kaunis näky astellessaan maneesin ympäri ja käydessään tutustumassa tämänpäiväisiin esteisiin. Maneesiin oli traktorilla tuotu muutamia maastoesteitä, sillä lumimäärä oli ulkona noussut niin paljon, ettei pellolla olisi pystynyt tukkeja ilman vaaratilanteita ylittelemään. Rataamme oli sisällytetty tukkeja, pari pystyä, mökki- ja sorsaesteet sekä yksi lankuista tehty pituuseste. Melkolailla peruskauraa, mutta varmasti hyvää kertausta talven keskelle, kun ulkona ei varsinaisesti näitä nyt pystynyt treenaamaan. Alkuverryttely käynnistyi oikein mukavasti ja Suvi ravasi rennosti suorittaen erilaisia kaarevia uria sekä siirtymisiä. Jenna pyrki ohjaamaan Suvin esteiden läheltä monta kertaa, jotta tamma sai rauhassa tutustua niihin jo ennen hyppäämistä. Olin maastoesteiden lisäksi kasannut maneesiin yhden ristikon, jolla ratsukko sai verrytellä hyppäämistä. Ravilähestyminen oli Suvin mielestä hauskaa puuhaa ja se ponkaisi ristikolta hienosti laukkaan muutamaan otteeseen. Jenna näytti varmaotteisen rauhalliselta satulassa, oikein miellyttävä paketti!

Tänään tulisimme tavoittelemaan rentoa olemusta esteiden välillä, sillä vaikka Suvi oli maastoesteillä jo kokenut konkari, oli silti pientä jännittyneisyyttä havaittavissa. Hyppäsimme esteitä ensin yksitellen, korkeintaan kaksi kerralla, jotta ratsukko sai pehmeän aloituksen päivän ratatehtävälle. Suvi hyppäsi hyvällä tekniikalla, mutta tuntui jännittäneen etenkin sorsan muotoista estettä, joka oli muihin esteisiin verrattuna hieman hurjemman näköinen kaikissa väreissään ja kummallisessa muodossaan. Kieltoja ei kuitenkaan tullut epäröinnistä huolimatta, sillä Jenna osasi ratsastaa rautiasta määrätietoisesti ja kannustavasti. Pian pääsimmekin aloittamaan ihan kokonaisen radan. Alku oli todella vakaata suorittamista, Suvi laukkasi tyynesti ja otti kivasti imua esteitä kohti. Se kirottu sorsaeste kuitenkin nyt rataan yhdistettynä rikkoi paketin ja lähestyminen jouduttiin tekemään uudestaan Suvin ampaistua esteestä ohi. Jenna sai kerättyä hevosen nopeasti takaisin tuntumalle ja uusi lähestyminen oli haparoiva, mutta silti oikein miellyttävä ja este ylittyi suurella ilmavaralla. Suvi sai suuret kehut ja rapsutukset suoriuduttuaan radasta näinkin hyvin.

Rata hypättiin vielä kerran uudelleen ennen valmennuksen lopettamista. Nyt sorsaeste oli näytetty, ohitettu ja ylitetty jo niin monesti, ettei se enää tuottanut samanlaista reaktiota Suvissa, vaan rata oli kokonaisuudessaan tasaisen rauhallinen. Loppuradasta meillä oli nähtävissä oikein rentona liikkuva, pieniä pärskähdyksiä päästelevä hevonen ja iloinen ratsastaja. Siirryimme valmennuksen päätyttyä kahvittelemaan ja vaihdoimme Jennan kanssa kuulumiset. Sainkin kuulla Suvin käyneen kantakirjassa ja sille oli suunnitteilla jo varsakin, mikä oli oikein mieltä lämmittävää kuulla. Kenttäkilpailuissa tamma oli pärjännyt hienosti ja kasvattajana sain jälleen olla ylpeä tästäkin ilmestyksestä! Kahvituokion jälkeen Jenna lastasi Suvin traileriinsa ja he lähtivät huristelemaan kohti kotia.

Suvin kanssa kilpaillaan porrastetuissa kilpailuissa. Alta näet tamman ominaisuuspisteet sekä tason.