Ask Away Coup xx

21.11.2020 Maastoestevalmennus, valmentajana VeeraR
Aavan ja tämän omistajan kanssa päästiin tänään maastoesteiden makuun. Olin päättänyt, että otamme muutamat perushypyt tukeilla ja risuesteillä alkuun, jotta pääsen näkemään millainen hyppytyyli tällä itselleni tuntemattomalla ratsulla on. Lisäksi treenasimme hieman portailla. Ratsukko sai derbyllä verrytellä omaan tahtiinsa rauhassa. Samalla he saivat käydä läpi esteet ja alueen nurkat, ettei kesken valmennuksen sieltä nouse mitään mörköjä sitten esiin. Ratsukko kävi kaikki askellajit läpi koko derbyä hyödyksi käyttäen. Laukkojen jälkeen ratsukon ravaillessa pyysin heitä tulemaan ravilla pienen tukin. Hyppy meni hyvin ja varmasti. Neuvoin ratsastajaa tulemaan seuraavaksi laukalla kaksi peräkkäistä tukkiestettä ja niiden jälkeen ottamaan kevyttä ravia kohti portaita. Aava lähti melko vauhdikkaasti lähestymään tukkeja, mutta kuunteli hyvin ratsastajan pidätteitä. Ratsukko tähtäsi todella hyvin keskelle ja suorassa linjassa esteille. Ratsukolla oli selkeästi perusasiat hyvin hallussa.

Tämän jälkeen suuntasimme portaille. Pyysin ensiksi ratsukkoa menemään mäkeä pitkin ylös ja tulemaan ravilla portaat alas. Tammassa pieni epäilyksen peikko vilahti ensimmäisen portaan kohdalla, mutta loput se tuli ketterästi. Ratsukko sai tulla vielä kerran portaat alaspäin ja pyysin tulemaan hieman vauhdikkaammin, koska äsken selkeästi ratsastajakin haki vasta tuntumaa. Alaspäin portaat tulivat hyvin nyt sopivalla vauhdilla, joten käskin ratsukkoa heittämään lenkin ja tulemaan laukalla ylöspäin portaat. Tamma tuntui innostuvan päästessään laukkaamaan isoa laukkaa derbyllä ja erityisen upea laukka sillä olikin. Ratsastajan keskittyminen ilmeisesti hieman herpaantui ja ratsu meinasi jättää hyppäämättä, sillä se jo pudotti raville, mutta pomppasikin vielä. Ratsastajakin hämmentyi selkeästi tästä ja jäi vähän jälkeen näin ollen kaikista hypyistä. Kehotin ratsastajaa ottamaan uudelleen ja pitämään nyt hyvin rauhallisen laukan, että saadaan loppuun onnistunut kokemus kummallekin. Toinen yritys meni todella paremmin ja nyt portaat menivät ylöspäin näteillä hypyillä ja väli askeleilla. Loppuun ratsukko ravaili oikein rentoa kevyttä ravia hetken ympäri derbyä, ennen kuin siirtyivät kävelemään vierelleni kuuntelemaan palautetta.

14.11.2020 Rentoa maastoilua
Jennalle ja Aavalle pitämäni valmennuksen jälkeen intouduimme lähtemään maastoon loppuverryttelyksi. Itse tykkäsin käydä alku- ja loppuverryttelyillä maastossa, se on aina yhtä mukavaa mielenvirkistystä. Ehdotin Jennalle, että ottaisin shettistammani Charan mukaan maastoon käsipuoleeni. Jenna oli alkuun hieman epäileväinen, Aava oli aika tarkka siitä, kenen kanssa toimii maastossa. Minun Charakin on yleensä ollut melko tarkka siitä, ketä päästää lähelle. Päädyimme kuitenkin siihen, että kokeilisimme miten tammat tulevat juttuun tallin pihalla.

Sillä välin, kun ratsukko lähti odottelemaan tallin pihamaalle minua, kävin nopeasti hakemassa Charan mukaan kävelylle. Annoimme tammojen tutustua toisiinsa ensin hieman etäältä, kunnes molemmat olivat hyväksyviä toisiaan kohtaan. Ehkä molemmat olivat niin epäileväisiä ja tarkkoja omasta reviiristään, että kokivat olevansa sielunsiskoja? Haha. Totesimme, että olisi kuitenkin varmuuden vuoksi parasta, jos vaikka minä ja Chara menisimme edeltä ja Jenna tulisi Aavan kanssa perästä pienen välimatkan päässä. Tammat olivat hyvin kiinnostuneita toisistaan ja mielestäni ne tulivat kivasti juttuun, ainakin siihen nähden, mitkä alkuoletukset olivat.

Oli hienoa kuulla Jennalta hänen tallistaan Heimdallista, ja siitä, kuinka upeita hevosia heillä oli. Aavakin oli varsonut kahdesti, molemmat upeita kenttähevosia. Ehkä minäkin joskus saisin hienon kenttähevosen itselleni? Sää oli mitä loistavin, sillä lenkillä ei tullut kuuma eikä kylmä. Iltahämärä alkoi kuitenkin melko nopeasti yltyä, joten päätimme lähteä hyvissä ajoin takaisin tallille. Olipa mieltä piristävää saada tällaisia vieraita luokseni!

14.11.2020 Kouluvalmennus, valmentajana lotti
Jenna saapui tallilleni valmennukseen yhdessä upean täysiverisen tammansa, Aavan kanssa. Harvemmin olin saanut valmentaa kenttähevosia, varsinkaan näin taitavia kuin Aava. Itselläni oli ollut muutamia, mutta nekin vain poneille ja suomenhevosille sopivissa luokissa kilpailleita. Ratsukko tuli Jennan toiveesta minun luokseni valmennettavaksi, sillä Jenna kertoi Aavan olevan hieman hankalampi vieraissa paikoissa, ja sitä olisi hyvä treenata lisää.

Minulla päättyi maneesissa juuri edellinen valmennus, kun Jenna ja Aava purjehtivat maneesin ovista sisään. Jenna puuskutti ja oli kasvoista hieman punertava, kun he saapuivat kaartoon maneesin keskelle. Aavan varustaminen ja hoitaminen olivat ottaneet hieman koville, sillä tamma ei ollut kovin helpolla antanut varustaa itseään. "Ainakin sulla on hyvä alkulämpö jo valmiina", totesin Jennalle naureskellen.

Lähdimme lyhyiden alkulämmittelyiden jälkeen tekemään treeniä. Jenna totesikin Aavan yleensä olevan hankala maastakäsin vieraissa paikoissa, mutta selästä käsin mukava oma itsensä. Huomasin sen itsekin, sillä ratsukko rentoutui selkeästi alkuvaikeuksien jälkeen. Jenna kehuikin, kuinka mukavan kevyt ratsastettava Aava oli tänään. Huomasi, että Aavalla on hyvin suuret askellajit, erityisesti ravi- ja laukka. Ravin kanssa tuli pieniä ongelmia, mutta niistäkin selvittiin pienillä korjauksilla. Jenna selkeästi tunsi hevosensa ja ratsukko suoriutui jokaisesta erilaisesta tehtävästä vähintään hyvin. En löytänyt juurikaan moitittavaa ratsukon tekemisestä, molemmat jaksoivat viilata pieniäkin asioita, eikä keskittyminen missään vaiheessa herpaantunut kummaltakaan.

Jenna ehdotti, että voisiko lähteä Aavan kanssa maastoon loppuverryttelyille. Se sopi minulle mainiosti, ja tarjouduin lähtemään seuraksi ja suunnan näyttäjäksi.