Penrose Zachary

31.05.2020 - Maastoretki Virvatulessa

Olin ilmoittautunut Virvatulessa järjesttävälle maastoretkelle, mutta loukkaantumiseni vuoksi tuo reissu uhkasi peruuntua. Laitoin puskaradioon mainintaa, että jollekin halukkaalle olisi tarjolla jättiläinen ratsuksi kyseiselle reissulle ja Karla oli halukas lähtemään tämmöiselle reissulle. Niinpä pakkasin orin kuljetusta varten valmiiksi aamutuimaan ja lähdin kohti Virvatulen tilaa.

(Alla olevan osuuden kirjoittanut Minni)
Seuraavana aamuna kelloni soi puoli kahdeksan aikaan ja venyteltyäni hetken sängyssäni ennen kuin olin poiminut puhelimeni käteeni ja selannut kaikki sosiaalisen median kanavat lävitse ja tietenkin vaihtanut pari viestiä äitini kanssa, nousin ylös ja vedin pikaisesti ratsastushousuni jalkaani ja niiden päälle harmaat collarit. T-paidan päälle nappasin hupparini, ennen kuin kävin vielä pikaisesti kylpyhuoneessa sitomassa hiukseni matalalle nutturalle, jotta saatoin varmistua siitä, että ratsastuskypäräni voisi vielä sopia päähäni.

Pakattuani ne vähäiset tavarat mitä olin levittänyt repustani, vedin lenkkarini jalkoihini, ennen kuin siirryin käytävälle ja suljin huoneen oven perässäni. Istuessani hotellini aamupalalla, minua alkoi yllättäen jännittämään kaikki se, mitä seuraavan parin päivän aikana olisi tapahtumassa. Ehkä olin tottunut taas liikaa siihen samaan vanhaan tuttuun arkeen, jota vanhempieni tallilla vietettiin. Olinhan tietenkin aikaisemminkin lähtenyt lyhyellä varoitusajalla uusiin töihin, mutta tällä kertaa tuo reissu veisi minut myös uuteen maahan, mitä en ollut aikaisemmin tehnyt.

Saatuani aamupalani syötyä, poimin reppuni matkaani ja palautin astiani palautuspisteeseen, ennen kuin suuntasin autolleni ja kohti Virvatulen tilaa. Olin lopulta paikalla noin varttia ennen kuin päivä virallisesti alkoi kymmeneltä, mutta kerkesinkin vaihtaa sinä aikana muutaman sanan Saken omistajan Jennan kanssa, jotta sain vähän parempaa kuvaa siitä, millainen kaveri Sakke olisi. Jenna kertoi, että ori oli hieman hidas lämpenemään, mutta mukava ja tasainen ratsu, mikä ei kuulostanut yhtään hullummalta, sillä en ollut tainnut ikinä istua niin korkean hevosen selässä, kuin mitä ori oli.

Kymmeneltä sekalainen joukko kerääntyi tilan pihalle, jossa tilan omistaja Bella esitteli itsensä, sekä aviomiehensä ja piti pohjustuksen päivän kulusta. Lopuksi Bella kertoi vielä pikaisen tiivistelmän tilasta, ennen kuin nainen lähti kierrättämään joukkiota ympäri tiluksia esitellen paikkoja tarkemmin ja vastaten erinäisiin kysymyksiin, joita ilmoille nousi. Kierroksen jälkeen meillä oli hetki aikaa vapaalle jutustelulle, ennen kuin ilmoille kajahti ilmoitus siitä, että lounastarjoilu olisi valmiina. Iloisesti hölisevä porukka siirtyikin kohti tarjoiluja ja syödessäni tutustuinkin hieman paremmin Hopiavuoresta tulleisiin Oskariin ja Camillaan, naisen bongattua tutun kuuloista murretta muun joukon seassa.

Ihastelin Camillalle naisen ratsua, jonka toinen esitteli lewitzer ruuna Pasiksi.

”Onko se sun oma?” kysyin lusikoidessani keittoani.
”Ei, mä oon vaan luvannut auttaa vähän sen liikuttamisessa omistajan kiireen vuoksi.” kullahtava hiuksinen nainen vastasi hymyillen.
”Sulla on kans vähän erilainen ratsu alla?” Oskari liittyi keskusteluun, peitellen ehkä hieman hylättyä ja lokaannuttua sävyä äänessään.
”Aa, joo. Sakke on itse asiassa myös lainaratsu. Mulla ei oo omaa hevosta ja oon suuntaamassa tästä myös Norjaan töihin kesäksi, joten oma hevonen ei oikeastaan taida olla tällaiselle matkalaiselle hyvä ratkaisu.” vastasin olkani kohtauttaen, ennen kuin tyhjäsi mukini.

Jatkoimme keskusteluamme vielä hetken, ennen kuin hymyillen ja hieman pahoitellen kerroin, että lähtisin tutustumaan ratsuuni paremmin ja laittamaan sitä hiljalleen kuntoon. Sakke oli rauhallinen ja rento kaveri varustaa ja orin hoitaminen oli todella helppoa ja mutkatonta. Satulan kanssa minulla meinasi olla pieniä ongelmia oman pituuteni loppuessa, mutta lopulta sain orille satulan selkään ja kiristettyäni vyön suitsin vielä shire orin, ennen kuin talutin ratsuni pihalle, jossa muut olivat jo tekemässä viimeisiä valmisteluja ennen satulaan nousua, elleivät istuneet jo ratsujensa selissä.

Lopulta kaikki olivat päässeet ratsujensa selkään ja järjestäydyimme jonoon. Jättäydyimme Saken kanssa porukan hännille, sillä en halunnut häiritä muiden menoa hitaalla menollamme. Shiren askel oli raskaahko ja hidas sekä iso, mutta siihen pystyi onneksi nopeasti mukautumaan ja lopulta satulassa oli todella mukava istua ja joukkiomme kävikin joitain keskusteluja eri aiheista tai saattoipa joku aina välillä kysyä jotain. Jonkin matkaa käveltyämme porukan alkupäästä kuului käsky raviin siirtymisestä ja hiljalleen jokainen ratsu siirtyikin raviin ja jatkoimme aurinkoisessa säässä ravilla eteenpäin. Allani oleva shire lähti hitaasti mutta varmasti raviin ja jouduinkin taas alkuun sovittamaan oman ratsastukseni ison hevosen askeleeseen.

Ravipätkä oli mukavaa tuulettumista ja siirtyessämme takaisin käyntiin huulillani olikin leveä hymy ja nautinkin loppumatkastamme, jonka aikana otimme pari laukkapätkää, ja Sakke pääsikin yllättämään minut laukallaan, joka ei ollut niin raskasta kuin sen ajattelin olevan, vaan se oli yllättävän kevyttä ja ilmavaa. Takaisin Virvatuleen päästessämme kiitin ratsuani taputuksilla, ennen kuin liu’uin alas sen selästä ja nostin jalustimet. Riisuttuani Saken kysyin Bellalta mistä löytäisin sangon ja vettä jotta saisin pestyä enimmät hiet ratsustani. Saken ollessa valmis talutin sen tarhaan joka orille oli varattu ja kävin vielä hoitamassa sen varusteet pois, ennen kuin palautin ne Jennan traileriin ja siirryin muiden kanssa kahville.

Kahvittelun aikana juttelin hieman lisää Aavan ja Rositan kanssa hevosista ja kokemuksistamme ja molemmat olivatkin hieman yllättyneitä kertoessani, että lähtisin vain muutaman päivän varoitusajalla Norjaan töihin.

”No, ei oo eka kerta, kun tulee tämmöstä tehtyä.” vastasin virnistäen, ennen kuin hörppäsin kahvistani. Juttelimme pitkään, kunnes neljän aikaan kaikki alkoivat tekemään lähtöä kotiin ja itse jatkoin matkaa kohti Ruotsia ja Kiirunaa, missä ajattelin viettää seuraavan yön, ennen kuin maanantaina jatkaisin matkaani kohti Norjaa ja Shelyestä.

18.08.2019 – Koulutreeniä ja kuurausta

Sakke oli viety aamulla laitumelle, joten menin sen hakemaan sieltä lihomasta samalla kun suunnistin talliin. Tänään olisi vuorossa koulu treeniä, joten laitettuani orin käytävälle kiinni kävin hakemassa sen harjat ja varusteet. Jättiläiseni oli tuttuun tapaansa nätisti aloillaan, joten kevyen pölykerroksen sai helposti harjattua pois mustalta karvapeitteeltä. Harjauksen jälkeen loikkasin alas jakkaralta ja puhdistin herran kaviot. Koska päivä tuntui vain lämpenevän eikä kentällä ollut minkään sortin varjoa tarjolla ajattelin suorittaa orin kanssa helppoja tehtäviä ilman satulaa, joten varustaminenkin oli hoidettu käden käänteessä.

Kentälle päästyämme talutin Saken aidan viereen päästäkseni kapuamaan uljaan mustani selkään. Asettauduin vielä oikeaan kohtaan, ennen kuin annoin Sakelle luvan lähteä liikkeelle pitkin ohjin. Ori lähti omaan hyvin rauhalliseen tapaansa liikkeelle, joten sain hyvin hakea oman istuntani kuntoon. Edellisestä satulatta ratsastamisesta kun on vierähtänyt jo tovi jos toinenkin aikaa, joten alkuun pääseminen vei hetken. Alkukäyntien jälkeen keräilin ohjat tuntumalle ja rupesin vaatimaan Sakelta vähän reippaampaa menoa. Vaikka Sakke ei työskentelystä ollutkaan kovin innoissaan niin kyllä sillä askel nousi ja hitaasti ja varmasti alkoi muotoakin löytyä kun siirryttiin ratsastamaan erilaisia kiemurauria ja tekemään voltteja sinne tänne kentällä. Arviolta puolen tunnin käyntityöskentelyn jälkeen Sakke oli oikeasti jo vertynyt, joten pyysin sitä siirtymään raviin. Ravissa oma istuntani oli jälleen alkuun hukassa, mutta onnekseni jättiläisellä on kunnon mittasuhteet eikä leveästä selästä heti ensimmäisenä ole tipahtamassa. Kun sain jälleen itseni hallintaan, pyysin Sakelta taas erilaisia kiemuroita. Varsinkin vasemmalle ori tuntui tänään olevan jokseenkin vaikea saada taipumaan, joten sitä puolta yritettiin sitten jumpata vähän enemmänkin. Onneksi hierojakin olisi tulossa jo ensi viikolla, joten hän saisi tarkistaa orin huolellisesti. Lopuksi työstettiin vielä siirtymisiä eri askellajien välillä. Hitaampaan askellajiin siirtymiset sujuivat varsin mallikkaasti mutta Sakelle ominaiseen tyyliin vauhdikkaampaan suuntaan siirtymiset eivät olleet todellakaan taaskaan mitään 10 pisteen arvoisia, mutta ei tämän päiväiset siirtymiset olleet myöskään kaikkein katastrofaalisimpia mitä on nähty.

Loppukäyntien jälkeen talutin kevyesti hionneen orini takaisin talliin, suoraan pesukarsinaan. Koska tallissa ei ollut ketään muuta, jätin Saken siihen seisomaan hakeakseni orin riimun sen karsinalta. Vaihdoin suitset riimuun ja huuhtelin orista hiet pois. Tarkistin vielä kaviot ennen kuin vein Saken takaisin laiduntamaan, sillä mitä suotta kauniina päivänä toista pitää vain tarhassa saatikka sisällä.

Palasin vielä talliin, sillä Sakke oli vaihteeksi sotkenut hyvin tehokkaasti ruoka-astiansa ympärystän, joten kuolainten pesun jälkeen varasin ämpäriin lämmintä vettä ja poimin juuriharjan pestäkseni karsinan seinän. Ori mokoma oli todella levittänyt ruokaa koko seinän alueelle, joten puunaukseen sain kulumaan melkein tunnin verran.

20.04.2019 – Kantakirjaustilaisuus

Tänään oli se suuri päivä, jota olin odottanut Saken puolesta kuin kuuta nousevaa. Maaliskuussa käytiin Sveitsissä asti näyttelyissä, nimittäin Stall Fernwehissä. Sieltä matkaan tarttui irtoSERT, jonka myötä ori sai kantakirjakelpoisuuden Lissu T:n toimiessa päätuomarina. Samainen tuomari tosin jakoi herralle vielä toisenkin irton 14.4. kun käytiin Susirajan järjestämissä kylmäveristen näyttelyssä.

Tämä päivä alkoi lupaavasti, sillä vettä ei satanut ja elohopeakin oli selkeästi plussan puolella kun aamupalan jälkeen lähdin tallille laittamaan oria edustuskuntoon. Tallilla ensimmäiseksi otin Saken käytävälle, jotta sen harjaan olisi helppo laittaa rodunomaiset tupsut. Homman ollessa jo melkein valmis, Joonas saapui tallille. Miekkonen olisi luvannut lähteä ns. kisahoitajaksi mukaan. Pyysin häntä laittamaan harjat, vara suitset, riimun ynnä muut tarvikkeet jo hevosautoon. Olin lainannut tallilta autoa, sillä omassa trailerissani olin edellisenä päivänä huomannut renkaiden olevan käyttökelvottomat. Kun sain harjan valmiiksi, kiedoin kuljetussuojat orin tanakoihin jalkoihin ja talutin sen autoon. Tämän jälkeen nappasin vielä oman kassini mukaan, jossa oli tarvittavat paperit, eväät ja muu tarvittava mukana. Joonas oli luvannut ajaa, joten hyppäsin kartturin paikalle tyytyväisenä sillä olimme päässeet ajoissa matkaan.

Paikan päällä oli jo aikamoinen kuhina mutta liikenteen ohjaus oli hyvin järjestetty, joten pääsimme mutkattomasti sopivaan paikkaan. Ennakko-odotusten mukaisesti paikalla oli useita kymmeniä upeita hevosia mutta iso shirenhevonen kyllä keräsi katseita kun laskin Sakkea alas autonkopista. Joonas jäi vahtimaan oria kun itse lähdin ilmoittautumaan ja hakemaan meidän numeron. Palattuani autolle laitettiin Joonaksen kanssa yhdessä ori paraati kuntoon. Kauniisti kiiltävän karvan kanssa Sakke oli todella komean näköinen ja pieni materialistinen ylpeyteni piti huolen, että vihertävän väriset varusteet sointuivat kaikki toisiinsa. Lopuksi ujutin vielä orille kaulanauhan, johon kiinnitin saamani numeron.

Arvioinnissa jännitti ihan sikana, miten Sakke käyttäytyisi sillä orin kanssa ei suuremmin olla tämmöisiä juttuja harjoiteltu. Ja vaikka useampiakin työajo lähtöjä meillä on takana, niin olihan tämä nyt ihan omaa luokkaansa oleva juttu. Kaikesta jännityksestä huolimatta sain esitettyä tämän jättiläisen ilmeisen hyvin, sillä kaikki tuomarit antoivat orille 19 pistettä ja näin ollen kokonaispisteet olivat 76, josta olin oikein tyytyväinen. Palkintoja odotellessa huomasin myös Saken kasvattajan, Pennyn, olevan Lucillen kanssa tilaisuudessa mukana. Joonakselle sopi hyvin jäädä taas hevosvahdiksi, joten menin vaihtamaan uusimmat uutisen naisen kanssa.

Pitkän päivän päätteeksi vein Saken omaan karsinaansa, johon samoin tein toin sille iltaruuan höystettynä ylimääräisillä herkuilla. Ori oli ne kyllä ansainnut tämän päiväisen suorituksensa jälkeen. Kun tallilla oli kaikki hyvin, lunastin Joonaksellekin antamani lupauksen pizzasta.

23.12.2018 - Sakke saapuu

Olen jälleen osoittanut oman viisauteni (minkä?) ja ostanut shirenhevosen. Komeaa mustaa oria pidettiin myynnissä tovi ennen kuin jätin siitä vaatimattoman ja mitäänsanomattoman tarjouksen mutta silti Vivian päätti myydä 5-vuotiaan jätin minulle. Se, mitä mä tällä teen on todellinen arvoitus vielä kaikille. Kasvattajalle lupasin kisata tällä kouluratsastuksessa, joka lienee se varmin asia tämän kanssa. Mitä muuta tämän nuoren jättiläisen kanssa elämä tuo eteen niin selviää tulevaisuudessa.

Menin tekemään kauppakirjat Penrosen tilalle hevostrailerin kera, sillä samalla reissulla toisin orin kotiinsa. Viralliselta nimeltään ori on Penrose Zachary, mutta kutsumanimeksi muuttui hyvin nopeasti Sakke. Kasvattajan mukaan hitaasti aikuistunut ori on edelleen varsamainen silloin tällöin mutta ei se paha ole. Saapi nähdä kestääkö meidän aidat tai lauma tätä jättiläistä.. Kuljetuskoppiin ori asteli säyseästi ja asettui heinäverkon kaveriksi nätisti. Kuljetus sujui rauhallisissa merkeissä ja uudessa kotipihassa ori tuli ihan nätisti alas. Hetken se viitsi katsella ympärilleen, mutta sen jälkeen se oli ihan valmis menemään omaan karsinaansa. Tarkistin orin vielä iltaruokinnan yhteydessä, mutta merkkejä stressaamisesta tai muusta epänormaalista ei ollut havaittavissa.