Perustiedot

© scirlin

Luonne

”Rami on mamman kulta mussukka, ainakin jos minulta kysytään. Muut kovin väittävät, että ori on sukua itse paholaiselle useimpina päivinä ja pienelle pirulle aina. Eihän Rami sellainen ole vaikka sen kanssa joutuukin välillä vähän selvittämään kaapin paikkaa sekä asentoa. Vaikka Rami harjaillessa hieman steppailee ja pörisee niin ei se nyt niin paha ole. Sitä paitsi, niin hyvä kun Rami on ratsastaa niin sallittakoon pienet epäkohdat hoitaessa”
- Kasvattaja ja omistaja Jenna, joka kuulemma katsoo oria söpöjen vaaleanpunaisten lasien läpi.

Rami on hoitaessa haastava, sillä se todellakin näyttää harvinaisen usein hapanta naamaa eikä uudet tallitytöt tai –pojat saakaan oria suojatikseen. Kokeneemmat tallilaiset tietävät mistä narusta Ramin kanssa pitää vetää, jotta se kulkee narussa nätisti rimpuilematta ja siihen suuntaan mihin halutaan. Harjatessa kannattaa sitoa ori kiinni, sillä se saattaa talloa varpaat vapaana ollessaan. Herkkähipiäinen ori ei tykkää pään harjauksesta mutta määrätietoinen käsittelijä saa orin pidettyä kurissa. Varustaessa pieni hirviö nousee selvästi esiin kun ori puree hampaansa yhteen ja pullistelee minkä ehtii ja vähän enemmänkin.

Ramin peseminen, loimittaminen, kengittäminen, rokottaminen tai muu hieman harvinaisempi tapahtuma saa orin korvat kääntymään niskaa pitkin ennen kuin kerkeää edes ajattelemaan asiaa. Kengittäjä kiroaa orin kanssa kuin parempikin merimies eikä eläinlääkärikään riemusta kilju kun Ramin kanssa pitäisi jotain huseerata.

Ratsuna Rami on aivan omaa luokkaansa. Herra herkkähipiä ei siedä potkimista eikä suusta kiskomista, joten ratsastajalla on toisiaan erittäin hankalaa saada tämä ruunikko kulkemaan oikeaan suuntaan haluamassaan tempossa. Herkistelevän hipiänsä lisäksi Rami kuumenee helpohkosti esteillä, joten puolipidätteitä saa olla tekemässä joka toinen sekunti, jotta jarrut eivät häviä tästä kulkupelistä. Kun Ramin kanssa löytää yhteisen sävelen on esteillä meno aivan helppoa ja vaivatonta. Joku on joskus sanonut, että sen joka Ramilla ratsastaa ei pitäisi saada henkivakuutusta, sillä uutta ratsastajaa Rami riepottelee helposti pitkin poikin ja heittää alas selästään. Sinnikkyydellä on Ramin kanssa selvitty tähänkin asti, joten eiköhän ori nyt ole jo temppunsa meille näyttänyt. Hyvällä hyppytekniikalla ja –tyylillä siunattu hevonen omaa myös vauhtia, jolloin uusinnoissakin meillä on oikein hyvät mahdollisuudet selvitä palkinnoille asti.

Kouluratsuna Rami ei ole kehuttavammasta päästä herkkyydestään huolimatta. Vaikka orilla osaa jonkin verran vaativan B:n liikkeitä ei sillä riitä kärsivällisyys liikkeiden hiomiseen kisausta ajatellen. Isot liikkeet olisivat toki varmasti eduksi myös koulukentillä mutta toistaiseksi on pitäydytty kiemurtelemaan kotikentällä tässä lajissa. Maastoillessa Ramin kanssa on syytä ottaa kaveri mukaan, sillä ori saattaa nähdä mörköjä pusikoissa. Autoja tai traktoreita taikka muita maatalouskoneita Rami ei toistaiseksi ole hermoillut mutta ihan takuuseen ei siitäkään pidä mennä. Hypätessä luonnonesteitä Ramista löytyy se diivamaisuuskin, joka ei halua sotkea koipiaan. Risuaita esteillä tämä hieman haittaa menoa mutta pääsääntöisesti hypyt sujuvat metsän siimeksessäkin hyvin.

Kisapaikoilla Rami on oma raivostuttava itsensä. Toimii kun tietää mitä tekee ja miten mutta muutoin täysin mulkku. Mikäli omistajalla olisi hivenen enemmän järkeä, Rami olisi ruunattu parin ensimmäisen kisareissun jälkeen kun huomattiin, että se ei ole mitenkään helppo käsiteltävä. Nykyisin orin kanssa osataan varautua tyhmyyksiin ja kisapaikalla ollaan hyvissä ajoin ennen luokan alkua. Lämmittelyssä Rami saattaa kyttäillä hieman muita mutta pääasiassa se keskittyy omaan tekemiseensä. Viimeistään radalle siirtyessä Rami tsemppaa ja osoittaa kaikille epäilijöille minkä vuoksi se on saanut ehkä enemmän anteeksi ryttyilyään kuin olisi terveellistä. Tämä ruunikko on kuin tehty kisakentille, joissa sen karisma pääsee parhaiten esiin.

Sukuselvitys

Ramin isänpuolen suku on puhdasta täyttäverta niin pitkälle kuin sitä on olemassa, parhaimmillaan sukua löytyy kymmenenteen sukupolveen asti. Esivanhemmista löytyy ratsuja ja Merchant Man RVC:n kautta laukkahevosia, joitka ovat arvostettuja siitoshevosia omissa piireissään. Varsinkin Mosqito (6. polvi) sekä Oré (8. polvi) on aikanaan ollut hyvin suosittuja jalostuksessa ja niitä näkyy yhä laukkahevosten suvuissa. Lisäksi tältä puolen löytyy paljon vanhojen aikojen kasvattajien hevosia (Laakson, Angel's, Dollar's), joita ratsupuolella arvostetaan enemmän.

Emän puoli taas on roduiltaan kirjavampaa, sillä suvusta löytyy holsteinia, täysiveristä, hannoverilaista, trakehneria sekä suomalaistapuoliveristä. Bambin suku on myös uudempaa linjaa. Suvusta löytyy monien isojen kasvattajien (Solo, Barrier, Rowland, Kingsvalley, Skurvash) upeita hevosia, jotka ovat kasvatettu vaativille kilparadoille. Tältä puolen löytyy ehdottomasti myös palkituimmat sukulaiset (Camp Gros Solo, DeWaal Solo, Osiris v. Bryort, Cemetery PB, Furore NON), joka kertoo suvun kovasta tasosta.

Näyttelyt

Kilpailut

Ramin kanssa kilpaillaan tavoitteellisesti rataesteillä (130-150cm), jonka lisäksi sen kanssa kilpaillaan vaihtelun vuoksi maastoesteillä (110-120cm) ja kentässä (CIC2).

Valmennukset & päiväkirjamerkinnät

Estevalmennus 15.6.19, kirjoittanut Sussu VRL-12636
Ramista olin saanut jo ennen valmennustamme ennakkotietoa, joten olin heti päättänyt, että suoritamme alkuverryttelynkin ohjatusti. Saapuessani valmennuspaikalle, oli Jenna jo kävelyttänyt orinsa valmiiksi, joten pääsimme heti aloittamaan. Neuvoin naista aloittamaan orin kanssa normaalin verryttelyn, jota seurailin samalla, kun kokosin muutamia esteitä kentälle. Huomasin, että Rami alkoi kerätä aika reippaasti kierroksia jo pelkästä esteiden näkemisestä, joten kehotin Jennaa vain ottamaan pidemmällä muodolla erikokoisia ympyröitä ja antaa Ramin ravata vähän reippaasti. Huomasin että Rami reagoi jarruttaviin apuihin heti kiihdyttämällä tai jopa pukittamalla, joten kehotin Jennaa vain olemaan selässä mahdollisimman hiljaa ja antaa Ramin määrätä tahdin, kunhan Jenna selässä määrää askellajin. Kun esteiden kokoaminen oli valmis, ratsukko pääsi ravaamaan ja laukkaamaan muutamien maapuomien yli, jossa neuvoin Jennaa vain hengittelemään rauhassa, pitämään käden ja jalan hiljaa ja kehumaan Ramia äänellä aina kun ori hidastaa tahtiaan ja renotutuu.

Kun aloimme hyppäämään, keräsi Rami taas juuri hieman nollaamamme kierrokset takaisin. Se loikki paikallaan ja puhisi minkä ehti. Ensimmäinen tehtävä oli kaarevalla uralla oleva jumppasarja ja kehotinkin Jennaa ensin vain tekemään isomman ympyrän kaaren ympärille, jossa hän ottaisi siirtymisiä käynnin ja ravin välillä mahdollisimman pienellä paineella. Kun Rami malttoi siirtyä rauhassa käyntiin, annoin Jennan nostaa laukan ja tulla jumppasarjan. Itse esteet Rami hyppäsi aika rauhassa, mutta viimeisen hypyn jälkeen hirtti taas kaasu pohjaan. Taas kehotin Jennaa vain äänellä rauhoittelemalla, pehmeillä pidätteillä ja ympyrää pienentämällä jarruttamaan oria, jotta se ei provosoituisi lisää. Kun Rami siirtyi raviin ja lopulta käyntiin, se sai taas paljon kehuja. Kun oikea taktiikka orin rauhoitteluun alkoi löytyä, pääsimme tosissamme hyppäämään ja loppuun saimme estekorkeudenkin nostettua ylemmäs. Loppuvalmennus sujui itseasiassa paremmin kuin alussa jännitin ja Jenna löysi Ramin kanssa hienosti yhteistä säveltä jarruttamisen kanssa. Rami on selvästikin hevonen, jonka selässä pitää vain osata olla hiljaa, eikä liikaa vauhtia saa jännittää. Kunhan vauhdista ei stressaa liikaa, se vähitellen hidastuu siedettävälle tasolle ja meno näyttää ihan oikealta esteratsastukselta.

Sateinen kisapäivä 22.6.18, kirjoittanut Miltsu
Vettä satoi kaatamalla ja kello näytti jo lähemmäs puoltapäivää, kun saavuin Wholdean Sporthorsesin tiluksille. Tuulisesta ja myrskyisestä säästä huolimatta tallin suurella kentällä todella hypättiin juuri parhaillaan jotakin melko matalaa esteluokkaa. Olin lupautunut auttamaan ystävääni Jennaa kilpailuissa ja koska nämä kilpailut olivat melko kaukana Jennan kotitallilta ja taas lähempänä minua, saavuin suoraan kilpailupaikalle.

Hetken etsimisen jälkeen löysinkin Jennan trailerin ja naisen vielä vetoauton sisältä sadetta pitämästä. Kilpailuiden aikataulu piti harvinaisen hyvin paikkaansa ja nyt olisi hyvä aika ottaa hevonen, Rambutans eli Rami ulos trailerista. En erityisemmin hihkunut innosta saadessani käsitellä oria, mutta onneksi minun ei sentään tarvitsisi kiivetä sen selkään.

Jenna suostui itse ottamaan hevosensa ulos trailerista ja hyvä niin, sillä se tulikin ulos melko vauhdikkaasti ja heti ulos pääsyn jälkeen päätti pompata pystyyn. Ei mitenkään kovin yllättävää käytöstä Ramilta, vaikken aiemmin ollut nähnyt sen keulivan.

Koska käynnissä oleva luokka eteni nopeasti ja Jenna hyppäisi heti seuraavassa luokassa, päätimme varustaa hevosen samantien. Yhteistuumin se sujuikin yllättävän hyvin, mitä nyt ori muutaman kerran pyörähteli ja hypähteli ympärilläni.

Seuraavaksi Jenna karkasi jo kävelemään rataa ja minä jäin kaksin Ramin kanssa käsihevosalueelle kävelemään. Kyllä taas meinasi mennä hermo, orin huutaessa tammoille ja yrittäessä säntäillä sinne tänne. Aina hetkeksi se rauhoittui, mutta sitten sama meininki jatkui taas. Luojan kiitos, käsihevosalueen pohja oli sateesta huolimatta hyvin pitävä, muuten ori olisi varmaan päässyt irti ja painelemaan ympäri kilpailualuetta.

Jennan käveltyä radan, tuo hyppäsi selkään ja sain itse hengähtää verkan sekä kilpailusuorituksen ajan. Ori hyppäsikin yllättävän siistin radan, mutta kielsi yhdelle "huisin pelottavalle" esteelle. Koska kovatasoisessa luokassa oli paljon puhtaita ratoja, ratsukko ei sijoittuisi tänään.

Sijoitustoiveiden ollessa turhia, päätimme Jennan kanssa pakata orin takaisin traileriin ja lähteä koteihimme samantien. Ramin saaminen traileriin oli kyllä taas oma shownsa, ori kun olisi mieluummin jäänyt katselemaan kilpailupaikan meininkiä. Lopulta saimme kuitenkin hevosen koppiin ja luukut kiinni ja pääsimme lähtemään kumpikin omille teillemme.

23.08.16 Estevalmennus, valmentajana H02877
Olin jo aiemmin käynyt valmentamassa Jennan toista hevosta Diivaa, seuraavana vuorossa olikin edellisen hevosen täysi vastakohta, estepainotteinen Rami-ori. Tallitytöt olivat kiltisti kasanneet kentälle toivomanilaisen tehtävän ja ratsukko oli verytellyt jo itsenäisesti. Jutustelin ratsastajan kanssa hetken aikaa ja viimeistelin samalla estetehtäviä sekä tarkistin korkeuksia ja etäisyyksiä. Tänään vuorossa olisi hankalia suhteutettuja sekä vinoja linjoja. Ensimmäiset hypyt otettiin korkeille ristikoille "asetusten säätämiseksi" ja sen jälkeen siirryttiin kahdesta pystystä koostuvalle linjalle, jonka välille jäisi temmosta riippuen viisi tai kuusi askelta. Ensin halusin hillityt kuusi askelta ja sen jälkeen reippaammat viisi. Ratsastaja jäi viiden askeleen toistolla hieman kädellä jälkeen ja Ramilla oli paljon töitä toisella pystyllä, neuvoin ratsastajaa ratsastamaan tahdin valmiiksi jo ennen linjalle tuloa - linjan välissä askelia ei pystyisi enää korjaamaan. Suoritukset paranivat välittömästi, kun ratsastaja sai lähestymiset kuntoon ja oli hiljaa linjan sisällä. Korotin esteitä ja tulimme vielä muutamia toistoja samalla linjalla erilaisilla askelmäärillä molemmista suunnista. Rami oli hyvin avuilla ja ratsastaja pääsi tekemään rauhallista ja tarkkaa työtä. Lopuksi otimme vielä linjan, jossa esteet eivät olleet kohdakkain vaan ne tuli hypätä lähes 45 asteen kulmasta, jotta linja säilyisi ehjänä ja matka olisi mahdollisimman lyhyt. Tämä haastavampi linja aiheutti ensin orille päänvaivaa ja se tuli hieman epäillen sisään ja jäi hitaaksi pohkeelle linjan sisällä - tästä seurasi pudotus. Toisella kierroksella Rami oli jo kartalla tehtävästä eikä jäänyt ratsastajan jalan taakse vaan linja onnistui ongelmitta.