Get a site
Räiskyvän suomenhevoset

Satulinnan Aurinkoinen

Rekisteritiedot VH15-018-1823
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma
Väri, säkäkorkeus rautias, 154cm
Syntymäaika 01.05.2015
      4v 01.07.2015 8v 01.11.2015
Painotus kenttäratsastus, CIC1
Kasvattaja VRL-02528, Satulinna
Omistaja Räiskyvä, VRL-03515

Riina on sopiva miksaus vanhempiaan. Emältään tamma on kyllä perinyt johtajuuden tarpeen laumassa, jota isältä peritty nöyryys lieventää. Työmotivaatio on tammalla kohdallaan ja sen työskentelyä on ilo seurata. Riinan kanssa on tehtävä töitä ansaitakseen tamman täyden kunnioituksen mutta osaava käsittelijä tulee tamman kanssa kyllä toimeen vähemmälläkin nyhjäämisellä.

Tallissa Riina ei tavallisesti pidä meteliä itsestään mutta sen karsinaan mennessä näyttää herkästi hapanta naamaa. Hoitotoimenpiteet tamma antaa suorittaa ongelmitta mutta mitään ylimääräistä lääppimistä Riina ei siedä. Varusteiden laitossa saattaa pullistella ja nostella päätään mutta määrätietoisen käsittelyn avulla tamma on aina saatu varustettua asiallisesti. Ne ihmiset joiden seurasta tamma nauttii on harvassa mutta niiden kannattaa pitää etuoikeudestaan kiinni, sillä tamma on hyvä kuuntelija ja osoittaa kiintymystään vain harvalle.
Tamman peseminen on ongelmallista ja pesijä on itse vähintään yhtä märkä kuin pestäväkin. Muutoin ei mitään ongelmaa mutta tammalla on tapana puistella jokaisen vesisuihkun jälkeen - oli valmista tai ei. Kengittäjälle Riina ei uskalla näyttää hapanta naamaa mutta ei se ole mielinkielinkään. Eläinlääkäriä tamma ei arvosta kovinkaan korkealle mutta alistuu kohtaaloonsa ilman suurempia numeroita.

Ratsastaessa Riina on eteenpäin pyrkivä ja kuuntelee saamiaan ohjeita. Riinalla on isot askeleet joissa istuminen vaatii totuttelua. Hyvän ratsastajan kanssa Riina liikkuu kevyillä avuilla mutta kokemattomamman ratsastajan kanssa Riina tekee tehtävät vain vähän sinne päin. Opettajana Riina onkin parhaasta päästä kun hyvään suoritukseen ratsastajankin täytyy osata vaatia vähän enemmän kuin vain ihan kelvollista liikettä.
Riinan kanssa harjoitellaan paljon sileällä, sillä tammalla on paha tapa kuumua esteillä. Sileällä työskentelyssä Riina on maltillinen ja suorittaa tehtävät kuten on käskyn saanut. Mikäli ratsastaja haluaa tamman asettuvan oikealle mutta ottaa hieman liian reilusti ohjasta, jolloin tamma saa ohjeen taipumiseen niin Riina taipuu. Kun tietää mitä haluaa on Riina valmis sen toteuttamaan.
Esteillä Riinan kanssa tulee olla tarkka vauhdin kanssa, sillä tamma kuumuu. Pitkällä välillä olevat esteet on Riinan kanssa pahimpia mutta riittävillä puolipidätteillä saa tamman vauhdin pidettyä aisoissa. Riina hyppää reippaasti eikä epäröi erikoisempiakaan esteitä. Radalla ollessa Riinan ketteryydestä on hyötyä kun tilaa on vähän. Maastossa ollessa Riinan voi antaa mennä niin kovaa kuin ratsastajan kantti kestää. Varmajalkainen tamma menee läpi rämeen kompastelematta jotakuinkin vauhdista riippumatta.

Kisapaikoilla Riina on käsiteltävissä mutta kyllä tammasta löytyy röyhkeyttä ja voitontahtoa näyttää muille mistä kana pissii. Kylmähermoinen ratsataja ja tyynennäköinen tamma on pelottavan vaikutelman antava pari valjakko, jonka menoa ensikertalaiset katsovat kauhulla. Vaikka Riina on ulkoisesti tyyni on sen lämmittelyssä oltava tarkka, jotta kaikki liikkeet ja kuviot tulee tehtyä loppuun asti. Maastossa ollessa meno ei eroa merkittävästi kotona treenailusta mutta aitojen sisäpuolella on tamman kanssa pidettävä tuntosarvet herkkinä sillä yleisön mukana eläminen saattaa hermostuttaa muuten rauhallista tammaa.

i. Rokkipoikanen VH15-018-1214
154cm, m; KERJ-II, SLA-I, YLA1, KTK-II
ii. Rokkikukko
155cm, m
iii. Rokkiukko
154cm, m
iie. Roosan Kukka
155cm, m
ie. Heikkopeikko
153cm, trn
iei. Peikkopoika
156cm, trn
iee. Hunajamielinen 149cm, m
e. Aamuvirkku VH15-018-1209
155cm, vrt
ei. Joutilas
156cm, rt
eii. Jalmari 159cm, vrt
eie. Onnetar 146cm, trt
ee. Aamuaurinko
154cm, vrt
eei. Aamurusko 154cm, vrt
eee. Neiti Aurinko 150cm, rt

o. Räiskyvän Arsenaali 25.01.2019 i. Räiskyvän Aslak Manaaja, VRL-14336

10.5.2020 Kouluvalmennus, valmentaja enna

Takatalvi iski ja räntäsade, joten suunnitelmista poiketen päätimme pitää tämän päivän valmennuksen maneesissa. Jenna oli kävelyttänyt Riinaa jo hyvän tovin kun saavuin maneesille melkein läpimärkänä. "Tuolla lentää kyllä niin järkyttäviä märkiä rättejä ku vaa voi! Hyvää kevättä vaan tännekin", virnistin ja Jenna yhtyi sarkastiseen virneeseeni. "Kun ootte jo kerran kävelleet jo valmiiksi niin eiköhän aloitella heti. Ota ohjat tuntumalle. Pysytään vielä käynnissä. Haetaan oikein venyvää, etenevää käyntiä ja tasaista tahtia. Ratsasta kulmat siististi ja harkiten ja voit taivuttaa tammaa reilusti kulmissa ja volteilla", selostin ja seurasin ratsukon menoa. Alkuun hieman kankealta tuntuva tamma vertyi hiljalleen ja käyntiin alkoi löytyä elastisuuttakin. Kun käynti näytti omaan silmääni hyvältä, kehotin Jennaa nostamaan ravin. Ensin he keventelivät rennommalla otteella muutaman kierroksen, minkä jälkeen aloitimme kunnon verryttelyn. "Jää keskiympyrälle. Isonna ja pienennä ympyrää ja taivuta vuorotellen sisään ja ulos vähän pidempiä pätkiä aina kerralla. Haetaan kunnolla takajalkoja alle ja selkää pyöreäksi", selitin ja Jenna teki työtä käskettyä. Riina tuntui hyvin nöyrältä ratsulta, joka teki juuri niin kuin pyydettiin, ei yhtään enempää eikä vähempää. Samalla, kun tamma lämmitteli lihaksiaan, hioimme Jennan istuntaa paremmaksi. Lopuksi ratsukko vielä laukkasi kumpaankin suuntaan hakien samaa pyöreyttä ja notkeutta mitä muissakin askellajeissa.

Alkuverryttelyn ja lyhyiden välikäyntien jälkeen aloitimme päivän treenin, joka oli vastalaukka. "Aloitetaan sillä, että nostat aina lyhyen sivun keskellä vastalaukan. Ole tarkkana kulmassa, jotta tamma ei lähde vaihtamaan. Jatka vastalaukkaa pitkän sivun loppuun ja siirrä käyntiin ja sitten taas sama juttu", sanoin ja ratsukko aloitti harjoituksen. Alkuun Riina tarjosi vain myötälaukkaa ja neuvoin Jennaa asettamaan paremmin ulospäin ja se tepsi heti. Kunhan vastalaukka nousi, ei ratsu yrittänyt sitä enää vaihtaa myötälaukaksi. Tätä toistettiin kumpaankin suuntaan niin, ettei korjattavaa enää ollut. Sen jälkeen siirryimme pääty-ympyrälle. "Nyt muistat pitää asetuksen koko ajan ulospäin ja pohkeet tarkkana, ettei ympyrän kaari houkuttele Riinaa vaihtamaan laukkaa", neuvoin. Muutamat vaihdot tulivat, mutta pääasiassa tehtävä sujui oikein hyvin. Riinalle vastalaukka oli selkeästi haastava, varsinkin ympyrällä, mutta loppua kohden sujui oikein hienosti.

2.4.2015 Maastoestevalmennus, valmentaja felissa

Tänään valmennettavana oli Jenna aran ja kärsimättömän suomenhevostammansa Ellan kanssa. Tarkoituksena oli vain tutustua maastoesterataan ja hypätä matalia esteitä, jotta tammalle saataisiin rutiinia suoritukseen. Kävelin ratsukon kanssa aluksi maastoesteradan ympäri ja kävimme katsomassa matalimpia esteitä haisteluetäisyydeltä. Alkuverryttelyjen jälkeen pyysin ratsukkoa tulemaan suoralla olevan tukkiesteen muutamaan kertaan molempiin suuntiin. Muistutin kehumaan ja rohkaisemaan tammaa runsaasti. Ella kyttäsi estettä aluksi epävarmana ja yritti juosta siitä ohi, mutta pikkuhiljaa aran kuoren alta alkoi paljastua pehmeästi hyppäävä tamma. Olin toki kuullut Ellalla olevan erittäin kiva hypptyyli, mutta yllätyin silti positiivisesti ensimmäiset hypyt nähtyäni. Ellan kanssa saa todella tehdä töitä, mutta Jenna ratsasti sitä rauhallisesti ja päättäväisesti. Kotiläksynä ratsukko saa käydä maastoesteradalla kävelemässä toisen ratsukon kanssa, jotta erikoisesteet tulevat tammalle tutuksi.

16.01.2016 Estevalmennus, valmentajana Janella

Jo kolmatta kertaa lähdin valmentamaan Jennaa. Tällä kertaa ratsuna oli musta suomenhevostamma Ella. Jenna sai itsenäisesti hoidella alkuverkkaa, samalla kuin minä kasailin esteitä ympäri maneesia. Jenna oli kertonut saapuessani, että Ella on melko säikky tapaus ja sen huomasin esteitä pystytellessäni. Mitään isoja kohtauksia ei tamma saanut, mutta säpsähteli aina välillä puomien kolahduksia. Olin suunnitellut tunnin aiheeksi voltin neljällä esteellä, mutta lopputunnista sen ympärille oli tarkoitus kehitella pienimuotoinen radanpätkä.

Alkuverkan jälkeen aloitettiin maapuomeista ympyrällä. Ensin laukassa pitkän sivun alussa puomi, sivun keskellä voltti, jossa on neljä puomia, kukin eri sivuilla. Voltin jälkeen vielä pitkän sivun lopussa oleva puomi. Ratsukon oli aluksi hieman hankala sijoittaa askelia voltille, aina tuli joko liian sisä- tai ulkokurviin. Siinä sitten hiottiin volttia niin kauan, kunnes askeleet osuivat joka puomilla oikein. Nostin puomit noin 20 cm päähän maasta, jolloin Ellan täytyy hieman nostaa jalkojaan, muttei varsinaisesti hypätä. Jo heti ensimmäisellä kerralla voltti sujui mainiosti, joten nostin esteet 50 cm korkeuteen. Sitten hommat hieman vaikeutuivat. Askeleet eivät oikein kohdanneet ja suurimman osan esteistä Ella hyppäsi aivan liian kaukaa. Asia korjattiin niin, että tullaan sisäkaaressa, reippaammalla laukalla. Samaa tehtävää tultiin siihen asti, kunnes esteet olivat 70 cm korkeita. Sitten lisäsin vielä niin, että ennen volttisivua, edellisellä pitkällä sivulla oli kolmen pystyn innari. Rataa tultiin pari kertaa, kunnes päästin ratsukon loppuverkkailemaan.

Riina on kantakirjattu suomenhevokantakirjaan 20.9.2019, KTK-III

Riina kävi RHLA:n tilaisuudessa kesäkuussa 2020 ja palkinnoksu tuli First Champion (FC)

Champion myönnetty 10.8.2020

13.09.2020 NJ Haltiasalo - MVA-sert (pt. VP)
21.06.2020 NJ Haltiasalo - irtoSERT (pt. Vibaja)
19.04.2020 NJ Haltiasalo - irtoSERT (pt. alaera)
20.06.2019 NJ Susiraja - irtoSERT (pt. Lissu T.)