Lumivirran Lumikki eli Lunni on tallin rauhan luoja ja sen kanssa voi toisinaan tulla jopa tylsää. Lunni pysyy hoitaessa kiltisti paikoillaan eikä nosta itsestään minkään sortin meteliä. Kaviot tamma nostaa kevyestä nojauksesta ja pitää itse ylhäällä. Varustaminen sujuu kuin vettä vain. Taluttaessa itse nöyryys eikä tammalle tulisi pieneen mieleenkään vastustaa hoitajaansa. Tätä kun toistaa päivästä toiseen kaipaa jo vaihtelua tasaisen tamman vastapainoksi.

Ratsastaessa Lunni on nöyrä ja kuuliainen. Pohjeapuja saa käyttää aika voimakkaasti mutta muuten ei valittamista. Ravissa voi olla alkuun hankala istua mutta askeleisiin mukautuu nopeasti. Tamma liikkuu kivasti omalla moottorilla mutta mikäli ratsastaja ei ole tarkka teistä ja temposta voi tamma luistaa tehtävistään. Lunnin kanssa on hyvä opetella kouluratsastuksen salat, sillä tamma on kärsivällinen opettaja. Toisaalta, koska tamma osaa koululiikkeitä vaativalla tasolla, riittää siinä haastetta osaavammallekin ratsastajalle. Määrätietoinen ratsastaja saa Lunnin kulkemaan kauniisti muodossa koko harjoittelun ajan. Lisätyt askellajit ovat tammalle pieni haaste mutta treenauksella niistäkin on saatu oikein mainioita arvioita.
Esteradoilla Lunni on aika kömpelö tapaus. Se ei oikeastaan koskaan ole ollut mikään esteintoilija vaikka tamma ratana meneekin 90 senttiä. Tyyli on vähintäänkin omintakeinen mutta onneksemme tyylistä ei jaeta pisteitä. Harvemmin Lunnin kanssa hypätäänkään mutta vaihtelun vuoksi matalia esteitä sekä puomityöskentelyä.
Maastoon Lunnin kanssa voi lähteä yksin tai porukassa. Yksin ollessa tamman kanssa on mukava käydä sunnuntai kävelyllä, sillä raudikon voi antaa kulkea pitkin ohjin pelkäämättä, että pienikin rasahdus saa sen hyppäämään puoli metriä ilmaan ja säntäävän siitä kotiin nanosekunnissa. Ryhmässä Lunnikin saattaa hieman innostua pörisemään mutta jarrut tästä mallista ei katoa mihinkään. Maastoesteitä ei Lunnin kanssa yleensä hypätä mutta kerran tai kaksi kesässä Lunnikin saattaa tästä lajista intoutua.

Kisapaikoilla Lunnin toivoisi silloin tällöin olevan hieman eläväisempi mutta ei. Se on tismalleen samanlainen tyyneys kuin kotonakin ja ottaa kaikki komennot nöyrästi vastaan. Toisaalta tämän tyyneyden kanssa on hyvä lähteä opettamaan nuorikoita matkustamiseen ja kisapaikkojen vilskeeseen. Verryttelyssä tamman kanssa on syytä saada askeliin kunnolla irtonaisuutta, jotta lisätyt askeleet onnistuvat kisasuorituksessa.

Sukuselvitys

Muumipeikko oli komea liinakkoharjainen 158cm korkea ori, joka käytti nuoruutensa kilpaillen este- ja kouluratsastuksessa poimien muutamat ruusukkeet ja pokaalit niistä muistoksi. Muumipeikolla oli mahdollisuuksia mihin vain, mutta kun omistaja vaihtui kilparatsastajasta puskaratsastajaan, oli orin kilpailu-ura taputeltu. Muumipeikon taitoja ei kuitenkaan haluttu hukata, vaan sen arveltiin periyttävän kykyjään mahdollisille jälkeläisilleen, joten se pääsi tapaamaan paria tammaa astutuksen merkeissä. (© VRL-14577) Multo oli poikansa tavoin varsinainen monitoimiponi, jonka kanssa kisattiin hyvällä menestyksellä niin koulussa kuin esteilläkin. Lisäksi se oli opetettu ajolle ihan huvin ja urheilun vuoksi. Vaikka Multoa ei kovinkaan monissa näyttelyissä elämän aikana käytetty niin silti se sai parit hyvät arviot. Jalostuksessa käytetty varsin maltillisesti ennen kuin ori jouduttiin lopettamaan karkumatkan seurauksena tulleeseen jalkavammaan vain 18-vuotiaana. Pikku-Myy oli varsinainen kujeilija, joka on ihan nimensä ansainnut. Tamma oli ennen kaikkea koko perheen ratsu, jonka kanssa käytiin silloin tällöin seura- ja aluetason kisoissa. Menestys oli useimmiten keskinkertaista mutta pariin kertaan tamma varsotettiin ennen eläkkeelle siirtämistä. Myy lopetettiin 23-vuotiaana.

Paha Äitipuoli oli pippurisesta luonteestaan huolimatta erittäin ystävällinen ja ihmisiä rakastava tapaus. 152cm korkea rautias tamma oli ratsastuskoululla suurimman osan elämästään, kunnes kyllästyi kehän kiertämiseen ja pääsi yksityiselle omistukseen. Paha Äitipuoli muutti 15-vuotiaana yksityiselle tytölle, joka kävi sillä parit seuratason kilpailut ja sen jälkeen tamma varsoi kolme hienoa varsaa. (© VRL-14577) Peter-Pan oli varsin komea ruunikko, jonka kanssa ehdittiin kokeilla kaikkea mahdollista. Raviura tyssäsi jo ennen koelähtöä kun ori ei vaan innostunut juoksemisesta. Niinpä se myytiin projektina ratsuttajalle, joka sitten sai orin koulittua menestykseen ratsastuksen lajeissa. Koska valjaat ja rattaat olivat orille tuttuja juttuja, niin kisattiinpa sen kanssa valjakossakin. Parhaimillaan Petteri oli kuitenkin kouluratsastuksessa. Puhtaasti menestyksensä ansiosta oria käytettiin ratsutammoille peräti kolmella kautena useampia kertoja. Äiditär oli yksi ensimmäisistä tammoista, jotka Petterillä astutettiin. Tämä kouluratojen supertähti oli liitänyt voitosta voittoon eri-ikäisten junioriratsastajien kanssa mutta kun viimeisin kisaamisesta kiinnostunut ratsastaja siirtyi ”oikeisiin hevosiin” niin Mamma astutettiin tuntemattomalla suurudella. Hyvärakenteinen tamma periytti hyviä liikkeitä jälkeläisilleen. Tamma nukkui pois kunnioitettavassa 26-vuoden iässä.

05.04.2017 Räiskyvän Kerttuli (i. Salavarakas)
01.04.2016 Räiskyvän Aprillia (i. Plikan Pehtoori)
23.12.2015 Räiskyvän Saaga (i. Ralli-Rami)
10.11.2015 Räiskyvän Tiana (i. Koistinen)

20.11.2019 Estevalmennus, valmentajana enna

Sovimme Jennan kanssa pitävämme toisillemme muutamat valmennukset ja nyt oli minun vuoroni valmentaa. Aloitimme Lunnin kanssa kouluvalmennuksella. Jenna oli jo kävelyttämässä tammaa maneesissa saapuessani sinne. Ratsastaja selosti nopeasti perusasiat Lunnista ja sen vahvuuksista ja heikkouksista. Tämän perusteella lähdin suunnittelemaan tehtäviä sillä välin, kun Jenna alkoi verryttelemään ratsuaan. Seurasin alkuun sivusta nähdäkseni, miten ratsukon yhteistyö toimii. Pohkeille hieman kuuro, reipas tamma vaikutti muuten oikein kuuliaiselta, mutta pohkeita sai aina antaa reilusti. Korjasin välillä ratsastajan istuntaa ja muistutin hellittämään pohkeesta välillä, jotta tamma ei turtuisi yhtään enempää jalka-avuille. Veryttelyn jälkeen ratsukko piti lyhyen hengähdystauon kävelemällä pitkin ohjin.

Seuraavaksi siirryimme päivän tehtävään, joka oli avotaivutus lyhyillä sivuilla. Heti kulman jälkeen käyttäen hyväksi kulmassa tapahtuvaa asetusta oli tarkoitus aloittaa avotaivutus ja jatkaa koko lyhyt sivu molemmin puolin kenttää. Ensin tehtävä tultiin ravissa. Aluksi taivutus jäi melko lieväksi, eikä Lunni kuunnellut ulkopohjetta juurikaan, minkä vuoksi takapää karkasi ulos uralta. "Pidä pohjeavut lyhyinä ja terävinä, toista tarvittaessa heti, mutta muista hellittää välissä", neuvoin Jennaa. Kerta kerralta avotaivutus alkoi muistuttaa oikeaoppista ja tämän tehtävän avulla ratsu herkistyi pohkeelle kohtuullisen hyvin. "Okei, lähtekää sitten aina avotaivutuksen jälkeen pitkän sivun alusta lävistäjälle ja ottakaa ravilisäys", selitin Jennalle jatkotehtävää. Nyt avotaivutus sujui jo hienosti, eikä liikettä ja ratsastajaa tarvinnut kuin välillä hienosäätää. Ravilisäykset jäivät alkuun latteaksi, mutta muistutin taas napakoista pohjeavuista. "Voit keventää lisäyksillä, jos se tuntuu itsestä paremmalta", sanoin ratsastajalle. Muutaman ihan hyvän lisäyksen jälkeen Lunnilla taisi joku lamppu syttyä päässä ja se alkoi yhtäkkiä näyttää erittäin hienoa lisättyä ravia. "Vau! Just noin!" kehuin ja totesin vielä, että tuon suorituksen jälkeen sai siirtyä pienille välikäynneille.

"Otetaan sama tehtävä vielä laukassa muutamaan kertaan", sanoin katsottuani kelloa ja huomattuani aikaa olevan vielä vähän jäljellä. Näin lopputunnista Lunni oli hyvin vertynyt ja herkistynyt huomattavasti pohjeavuille. Jennan ei enää tarvinnut olla niin napakka pohkeidensa kanssa ja ratsastuksesta saatiin näin huomattavasti eleettömämpää. Laukassa avotaivutus sujui heti moitteettomasti. Lisäykset jäivät taas alkuun hieman laimeiksi, mutta pikkuhiljaa tamma alkoi näyttää erinomaisia lisäyksiä Jennan vaadittua siltä kovemmin ja enemmän. Tämä tuntuikin olevan ratsukon yleinen ongelma, ettei Jenna vaatinut ratsultaan tarpeeksi ja tamma meni heti sieltä, mistä aita oli matalin. Mutta heti kun ratsastaja vaati, Lunni suoritti moitteetta. Viimeiset kaksi laukkalisäystä olivat todella hienot ja päätimme lopettaa valmennuksen niihin suorituksiin. Ratsukko alkoi loppuverryttelemään kevyessä ravissa rennommalla tuntumalla samalla, kun kertasimme Jennan kanssa pohjeapujen käyttöä ja tiukempaa päättäväisyyttä ratsastajan puolelta. Tammahan suoritti hyvin, kun siltä vaan pyydettiin tarpeeksi tiukasti.

KERJ-III (3,5 + 34 + 14 + 20 + 11 = 82,5p.) 25.12.2019

ERJ-III (0 + 40 + 16 + 20 + 11 = 87p.) 30.11.2019