Get a site
Räiskyvän suomenhevoset

Hengenvaaran Muusa

Rekisteritiedot VH18-018-1806
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma
Väri, säkäkorkeus rautias, 153cm
Syntymäaika 20.04.2018
      4v 20.08.2018 8v 20.02.2019
Painotus kenttäratsastus, helppo
Kasvattaja Hapero, Hengenvaara
Omistaja Räiskyvä, VRL-03515

Hengenvaaran Muusa on talli käyttäytymiseltään ihan ok. Vapaana ollessaan pyörii mutta kiinnisidottuna on nätisti. Ei varsinaisesti aristele mitään kohtaa kehostaan mutta harjan setviminen tai letittäminen ei todella kuulu tamman suosikkeihin. Kaviot saa hoidettua helposti mutta kengittäessä usein laskee painoaan kengittäjän varaan. Suojat on fiksumpaa laittaa tammalle ennen muita varusteita sillä varustettuna ei kauaa viitsi pysyä aloillaan.

Ratsuna Muusa on tullut enemmän isäänsä. Useimmiten on tunne pommin päällä olemisesta mutta kyllä tässä on jarrutkin tähän mennessä ollut. Isot liikkeet, joita on helppo säädellä vaikka mikään helpoin mahdollinen ratsastettava tamma ei olekaan.
Kouluaitojen sisäpuolella on Muusalle koko ajan keksittävä jotakin tekemistä eikä samaa harjoitusta voi tehdä paria kertaa enempää peräkkäin. Mikäli ratsastaja jää matkustamaan niin Muusa kyllä keksii ottaa vähän vauhtia ja sitten ylläri pylläri käännöksiä suuntaan jos toiseenkin. Rauhallisilla ja varmoilla otteilla Muusan saa kyllä suorittamaan ihan kohtuullisen kouluradan.
Esteillä tamman vauhdikkuudesta on hyötyä sekä haittaa. Pitkillä linjoilla vauhti pääsee kivasti oikeuksiinsa mutta samalla antaa Muusalle mahdollisuuden kuumumiseen. Ratsastajan pääasiallinen tehtävä onkin pitää tamman vauhti aisoissa ja ohjata oikeaan suuntaan. Hyppää erinomaisella tekniikalla varoen jalkojaan. Lähestymisen suhteenkaan Muusa ei ole ihan niin tarkka mutta mistään aivan älyttömästä kulmasta raudikko ymmärtää olla hyppäämättä. Maastoesteille tamman kanssa ei lasketa kuin kokeneet ja rauhalliset ratsastajat, sillä tamman vauhtia voi olla vaikea hallita pidemmillä suorilla.
Maastoilu Muusan kanssa vaatii kai jonkin asteista uhkarohkeutta, sillä pidemmillä suorilla ja aukeilla paikoilla tammalla on ikävä tapa painaa käsille vauhdin toivossa. Muusan kilpailuvietti nostaa herkästi päätään jos vähänkään isommalla ryhmällä ollaan liikenteessä, joten tamma on syytä sijoittaa kärkipäähän.

Kisapaikoilla Muusa on aivan täpinöissään ja puolet komennoista menee kuuroille korville. Vaatii kylmähermoisen hoitajan ja ratsastajan suoriutuakseen hyvin. Lämmittelyssä kulkee vietereiden päällä ja saa kanssakilpailijoilta pahansuopia mulkaisuja. Mikäli tamman saa pidettyä koko suorituksen ajan kuulolla ja vauhdin maltillisena niin voi hyvällä omalla tunnolla odottaa sijoitusta.

i. Hengenvaaran Huima VH17-018-0823
152cm, prt; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I
ii. Hengenvaaran Hukkapätkä VH17-018-0463
154cm, prt; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, SLA-I, YLA2
iii. Vilunkivoitto VH16-018-2103
156cm, rt; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, SLA-I, YLA1
iie. Sudensielu VH16-018-1590
155cm, trt; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-II, SLA-I, YLA1
ie. Ch Mörkövaaran Viima VH17-018-0146
155cm, prn; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, SLA-I, YLA1, KTK-II
iei. Kuningaskettu VH16-018-2371
163cm, prt; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I
iee. Vinhapolkka VH16-018-2420 155cm, prn; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I
e. Hengenvaaran Muikee VH17-018-046
154cm, trt; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, KTK-III
ei. Hengenvaaran Muukalainen VH16-018-2029
153cm, rt; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, SLA-I, YLA2
eii. Ch Kiertolainen VH16-018-0986 148cm, prt; KERJ-I, ERJ-II, KRJ-I, VVJ-II, SLA-II, YLA1, KTK-III
eie. Vain Väliaikainen VH16-018-1388 160cm, trt; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-II, SLA-I, YLA1
ee. Vähäpellon Metka VH16-018-2358
154cm, prt; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, SLA-I, YLA1
eei. Namiska VH16-018-2114 159cm, rt; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, SLA-I*, YLA1, VSN Ch
eee. Mettänneito VH16-018-1578 155cm, rn; KERJ-II, ERJ-I, KRJ-II, VVJ-I, SLA-I, YLA2

t. Räiskyvän Kultahippu 23.10.2019 i. Liljan Kultasiipi Haltiasalo, VRL-13283

1.3.2020 Estevalmennus, valmentajana Eeva

Tänään Ratsastuskeskus Eevaan saapui ulkopuolinen ratsukko valmennettavaksi. Olin jo valmiiksi koonnut maneesiin seitsemän estettä, ja viritellyt mielukvitukseni rajoissa joukkoon myös muutaman erikoisesteen. Annoin ratsukon, Jennan ja näyttävän suomenhevostamma Muusan, lämmitellä itsekseen seuratessani ratsukon työskentelyä ja tarkkaillessani, millainen menopeli Muusa oikein on.

Muusa näytti oikein näpäkältä neidiltä, jonka menohalut Jenna piti hienosti kasassa. Aloitin valmennuksen puomitehtävällä, jossa piti säädellä askelpituutta ja -lajia puomien väleissä. Muusa innostui kovasti jo pelkästään puomeista. Jenna hidasti Muusan laukkaa kaarteissa vähän liikaakin. Neuvoin ratsukkoa ylläpitämään kokoajan tasaisen vauhdikasta rytmiä varoen kuitenkin, ettei vauhtia päätä Muusa vaan Jenna. Aloimmekin harjoittelemaan tätä pääty-ympyrällä, jossa oli neljä puomia tasaisin välein. Nostin puomit pieniksi pystyesteiksi ja annoin ratsukon lähtä liikkeelle. Ideana oli saada jokaisen esteen välillä saman verran laukka-askelia ilman, että Muusa spurttaa juuri ennen estettä. Parin kierroksen jälkeen tämä alkoi sujua niin mallikkaasti, että käskin ratsukon hypätä kaksi kertaa linjan rengasesteellä, ja sen jälkeen hypättäisiin kokonaista rataa.

Linja sujui hyvin. Muusa alkoi kuumumaan ihan toden teolla, mutta Jenna istui rauhallisena selässä pidättäen tammaa. Ohjeistin esteradan Jennalle. Siihen sisältyi juuri hypätty linja, pystyesteitä sekä okseri erilaisilla lähestymisillä. Eniten huomioa pitäisi radan aikana kiinnittää huolellisiin kähestymisiin ja tasaiseen laukan rytmiin.

Radan ensimmäinen kierros onnistui jo hienosti, vaikka viimeisillä esteillä Muusa pääsi ampaisemaan liian lujalle laukalle, ja niin hypyistäkin tuli hätiköityjä. Toisella kierroksella Jenna kuitenkin sai pidätteet paremmin läpi, ja istui ohjeideni mukaan syvemmällä satulassa esteitä lähestyttäessäkin, joten Muusa mailttoi odottaa. Rata näytti oikeastaan mallisuoritukselta. Kolmannella kierroksella Muusa kuitenkin kävi malttamattomaksi, ja alkoi hyppäämään vähän liiankin innokkaasti ja kaukaa, joten pari estettä putosi. Se ei kuitenkaan kiinnittänyt niihin huomiota, vaan jatkoi menoansa. Neuvoin Jennaa loppuverryttelyissä vielä jatkamaan kotona kontrolloivia tehtäviä ja tarkkailemaan rytmiä. Lisäksi Muusaa ei saisi päästää hyppäämään liian kaunaa, vaan lähestymiset pitäisii hoitaa kärsivällisesti viimeiseen askeleeseen asti. Ratsukko olisi ollut mukava nähdä myös maastoesteillä, jos rata olisi ollut ratsastuskelpoinen. Ehkä joskus toisella kertaa sitten.