Räiskyvän suomenhevoset

Sukulaiset

Jälkeläiset

Mahtaakohan Peetu tietää aina itsekään, minne on menossa? Tuntuu kuin ori ei aina itsekään ihan tietäisi, mihin suuntaan jalat seuraavaksi vievät. Pää käy selvästi jalkoja hitaammin.

Peetun kanssa aika ei käy pitkäksi. Ilmeikäs ruunikko tarkkailee ihmistä, muita hevosia ja eläimiä, kaikkea tallialueella korvat terhakkaasti pystyssä, iloisen valppaana kuitenkaan stressaamatta.. no, mitään. Peetu ei koe muita oreja minkäännäköisenä uhkana tai tammoja nimenomaan hänen tammoinaan, ennemmin kaikki ovat potentiaalisia uusia ystäviä. Oriin on jäänyt jotain varsamaista viattomuutta ja mutkattomuutta, eloisuutta, uteliaisuutta ja elämänhalua. Jokainen päivä on uusi suuri seikkailu! Kaikki on merkittävää tai jännittävää tai ihan vähintään hurjan kiinnostavaa! Myös ne iänikuisen vanhat harjat ja tuttuakin tutumpi kahvapallo, joka ui taas toissa päivänä ojan puolella Peetun onnistuttua sinkoamaan tarhalelunsa aitojen yli ties kuinka kauas. Kaikesta huomaa, kuinka paljon Peetu yhteisestä ajasta nauttii. Se toki haluaisi vähän haistella kaikkea ja nähdä, mitä ihminen tekee (tästä syystä kengitys oli aikoinaan vähän turhauttava toimenpide nuorelle Peetulle), mutta malttaa kyllä seistä paikoillaan pitkiäkin aikoja. Ei muuten malttanut nuorempana, vielä nelivuotiskesänäänkin ruunikko tuntui seisovan muurahaiskeossa, sen verran se käytävällä tanssahteli, malttamattomana pääsemään seuraavaan paikkaan. Kiltti kuin mikä, hurjan sosiaalinen ja osallistuva. Vähän kuin koira.

Eteenpäinpyrkimystä tai vauhtia ei sitten tosiaan puutu, tai työintoa. Peetu on aina, joka ikinen päivä, suorastaan täpinöissään päästessään töihin – hyvä kun malttaa sen aikaa paikoillaan seistä, että ratsastaja pääsee selkään saakka. Kaikesta työintoisuudestaan ja yleisestä vauhdikkuudestaan huolimatta ori reagoi apuihin, etenkin pohkeeseen, pienellä viiveellä, joten pää tosiaan käy hieman jalkoja hitaammin. Peetussa on paljon suomenhevosille tyypillisiä hyviä piirteitä; se on rohkea, reipas ja nöyrä, hyvin yhteistyöhaluinen hevonen, joka kestää maitohappoja sekä (reilua) epämukavuusalueella olemista, kuten uuden opettelua, vaihtuvia, eri tasoisia ja kenties osaamattomiakin ratsastajia, kapasiteettinsa rajoilla työskentelemistä. Peetu ei heitä hanskoja tiskiin kesken treenin tai kisasuorituksen, ennemmin ruunikko tuntuu olevan innoissaan saadessaan esitellä osaamistaan. Oli se sitten ihan niitä ensimmäisenä opittuja ratsujuttuja tai kapasiteettinsa ylärajalla työskentelemistä.

Peetu liikkuu ihan hyvin, käynti on takaa vähän ahdasta mutta ravissa tämäkin ahtaus katoaa. Askel on pitkä ja tahdikas, laukka rullaa erittäin hyvin ja Peetu kyllä tosissaan käyttää kroppaansa, varsinkin takaosaansa! Hypyissäkin ponnistus on harvinaisen vahva ja terävä, hypyt tasapainoisia ja Peetu kylmäveriseksi vikkelänsorttinen. Se ei kyttää tai kieltele juuri koskaan, edes silloin kun olisi jo aihettakin. Eikä niiden lähestymistenkään kanssa ole niin justiinsa, ainakaan Peetun mielestä, aina voi kokeilla yli pääsemistä! Orilla on kyllä oikeasti taitoakin (tyhmän)rohkeuden sekä asenteensa lisäksi, se tekee oikein hyviä hyppyjä myös vinoilla linjoilla ja lyhyemmillä lähestymisillä. Silti Peetu hyppää enemmän sydämellä kuin millään muulla, kaikesta teknisestä osaamisestaankin huolimatta. Maastoesteillä ruunikko on vähän tarkempi ja ymmärtää kieltää herkemmin, vaikka edelleenkin on enemmän huoleton kokeilija kuin mitä moni muu hevonen. Koulutyöskenteleminen sujuu samoilla sävelillä. Ori tekee innokkaasti, hyvällä asenteella töitä turhautumatta tai kyllästymättä mihinkään. Peetu on hurjan ylpeä kaikesta osaamisestaan eikä varmasti lähde oikomaan kulmissa tai tekemään pohkeenväistöä puolivillaisesti takaosa säästöliekillä käyden.

Tietenkin uudet paikat ovat uteliaan suomenhevosen mieleen. Tututkin, johan orista on ihanaa tutkia kotipihankin nurkkia. Peetu lähtee reissuun niin innoissaan, että saattaa (puoli)juosta traileriin/rekkaan, ellei taluttaja pidä varaansa. Sama ulos tullessa, Peetu rymistelee alas melkoisella vauhdilla nähdäkseen, kuullakseen ja kokeakseen mahdollisimman paljon ihannytheti!! Peetu tervehtisi mielellään kaikkia saattaen talutettaessa tehdä aivan omia askelkuvioitaan ja käännöksiään, joten jälleen; taluttaja saa olal tarkkana kuin porkkana. Vaikkei Peetussa ole rahtustakaan riidanhalua, ei sen silti tarvitse tunkea turpaansa vasten vieraita hevosia. Kilpaileminen on tietenkin hurjan hauskaa, kuten työnteko muutenkin. Yleisön edessä Peetu vähän pörhistelee, saattaa hirnua, höristä ja pöristä tehdäkseen ihailijoilleen selväksi kuinka onnellinen onkaan saamastaan huomiosta ja arvostuksesta. Sillä kaikki paikallaolijat tulivat tietenkin katsomaan NIMEÄ! Ori ei tosiaan jännitä, keskittymiskykykin palautuu, jahka herra on vähän saanut jutustella yleisölleen. Onneksi tämä ehtii yleensä tapahtua edellisten ratsukoiden suorituksen aikana.
© Lissu T., kiitos!

Peetun kanssa kilpaillaan porrastetuissa kilpailuissa. Alta näet orin ominaisuuspisteet sekä tason.

Ei vielä meriittejä