Salavarakas
|
|
Tämä persoonallisen värinen oripoika omaa hyvät käytöstavat ja onkin yksi tallin suosikeista. Korkea on muun sukunsa tapaan huomaavainen ja helppo tilanteessa kuin tilanteessa. Usein melko ruunamaisesti käyttäytyvä ori kerjää rapsutuksia kaikilta ohikulkijoilta eikä muutamaa leivan kannikkaakaan pistä pahakseen. Harjaus ja muu huolenpito saa tämän kimon rentoutumaan hetkessä eikä sitä tarvitse sitoa kiinni. Oria voi käsitellä lälhes kaikki hevosiin tottuneen ihmiset mutta korkeutensa vuoksi se ei sovi kaikkein lyhyimmille. Varustaessa ori on helppo vaikka pulistelun vuoksi satulavyö on suositeltavaa tarkistaa useamman kerran. Koskaan ei vielä ole onneksi ollut tilannetta, jossa satula olisi löytynyt mahan alta ja ratsastaja jostakin matkalta.
Liikuttaessa Sulo on omalla moottorilla kulkeva vaikka koulutreenin aikana on hyvä pitää raippa mukana muodon vuoksi. Lusmuiluun taipuva ori tekee asiat mieluusti vähän sinne päin, jollei ratsastaja ole tehtävien tasalla. Esteillä paremmin suoriutuva Sulo malttaa innostuksesta huolimatta kuunnella ohjeita eikä sooloile yksinään. Mikäli ratsastaja jättää Sulon "oman onnensa nojaan" on hyppytekniikka ja orin oma estesilmä pelastanut monta täpärää tilannetta. Maastoillessa Sulo viihtyy paremmin pienessä porukassa kuin yksin, sillä puskien syövereistä löytyy varmasti monsteri jos toinenkin.
Vaikka Sulon kanssa pääasiassa puuhaillaankin ratsain osaa se valjakkoheppanakin olla. Mihinkään ihmeellisyyksiin Sulosta ei tässä lajissa ole. Vaihteluna perusratsastus treeneihin Sulon kanssa käydään kärryttelemässä silloin tällöin eikä ole mitenkään totaalisen pois suljettua, että joskus jonkun kisankin lajista kokeiltaisiin.
Vierailla paikoilla Sulo on pääpiirteittäin samanlainen kuin kotonakin vaikka uusi paikka hieman pukkaakin adrealiinia suonistoon. Usein enemmän oria muistuttava otus on silti helppo käsitellä sekä liikuttaa. Lastaus sujuu ilman ongelmia mikäli orin ei tarvitse matkustaa yksin. Yksin matkustaminen saa orin hermot kiristymään, jonka se ilmoittaa kimeillä huudoilla ja ärhäköillä potkuilla.
| i. Salvari 160cm, rn |
ii. Satiininen Lopputulos 159cm, trn |
iii. Surukutti 160cm, m |
| iie. Malmiina 157cm, rn | ||
| ie. Unelmien Viettelijätär 161cm, rt |
iei. Unelmo 160cm, rt | |
| iee. Hys Hyrrä 159cm, rt | ||
| e. Vajolan Merliina 160cm, rnkmo |
ei. Suuri Mustikkasota 162cm, rtkmo |
eii. Sellevero 165cm, rtkmo |
| eie. Vadelma Suukko 164cm, rt | ||
| ee. Vajolan Laventeliina 158cm, prn |
eei. Leveli 159cm, rn | |
| eee. Morsmaikku 157cm, vprn |
| o. Varsan nimi | 00.00.2013 | e/i. Vanhemman nimi | Omistaja tähän |
| t. Räiskyvän Kerttuli | 05.04.2017 | e. Lumivirran Lumikki | Räiskyvä, VRL-03515 |
| t. Räiskyvän Salarakas | 15.08.2015 | e. Kapri-Ella | Harmonia |
Arin isä oli komea ruunikko ori, Salvari, joka kilpaili pääasiallisesti esteillä mutta satunnaisesti myös koulukentillä. Kenttäratsuksi orista ei ollut, sillä kestävyys ei riittänyt vaikka sellaiseksi se suunniteltiin. Jalostuksessa ori ratsasti enemmän sukunsa maineella kuin omilla saavutuksillaan vaikka ihan hyvärakenteinen ori olikin. Ori lopetettiin sen ollessa vain 14-vuotias toistuvien jalkaongelmien vuoksi. Jälkeen jäi 16 varsaa. Satiininen Lopputulos on eläkepäiviään viettävä 21-vuotias pappa, joka nuorempana kilpaili kansallisella tasolla kenttää ja esteitä. Kouluratsuna malttamaton mutta esteillä aivan omaa luokkaansa ollut kisahevonen, joka vielä 15-vuotiaanakin oli sijoituslistan paremmalla puolella jos ei ihan pistesijoilla. Jalostuksessa runsaasti käytetty hieman jukuripäinen ori sai kymmenellä kaudella lähemmäs sata varsaa. Salvarin emä, Unelmien Viettelijätär, oli varsin tammamainen tamma, jonka kanssa ei moni tullut toimeen. Sopivan ratsastajan löydyttyä tamman kapasiteetti pääsi oikeuksiinsa ja sen kanssa kilpailtiin hyvillä tuloksilla metriä sekä helppoa B:tä. Käytiinpä sen kanssa kokeilemassa kenttääkin, jossa pärjäsi kohtuullisesti. Tamma astutettiin kolmesti ja sen vanhin varsa ei ehkä ollut järkevin yhdistelmä mutta kaksi muuta olivat luonteen puolesta paljon parempia komboja.
Arin emä on kaunis kuin kukka. Varjolan Merliina on pokannut kaikki mahdolliset pystit mitä näyttelypuolelta keksii ja se on kantakirjattu ykkösellä. Ratsuna tamma ei ehkä ollut se kaikkein parhain mutta on sillä ihan hyviä tuloksia esteiltä. Vaatimattomasti kisattu tamma toimikin pääasiassa siitoksessa, joten sen kuusi varsaa ei ole mikään ihme. Orivalinnoissa sitten keskityttiin enemmän suorittajiin, joilla olisi vähintään kohtalaisen hyvä rakenne. Useimmat tamman varsat ovat myyty heti vieroituksen jälkeen. Tamma viettää nykyisin rauhallista eläkettä kasvattajallaan. Suuri Mustikkasota ei ehkä nimenä ole kovin tunnettu enää vaikka elinaikanaan olikin kaikkien huulilla. Ilmiömäinen hyppytekniikka, luonne täysi kymppi ja kantakirjattiinkin kakkosella. Ori aloitti kilpailemisen nelivuotiaana ja kilpaili elämänsä loppuun asti esteillä 110-luokissa aluetasolla. Kahdella kaudella jalostuksessa ollut ori jätti jälkeensä vain kahdeksan varsaa, joista kolme oli oreja. Jälkeläisistä ei tullut samanlaisia menestyjiä kuin isästään. Suuri Mustikkasota löydettiin pää vesisaavissa vain 8-vuotiaana mutta kuoleman aiheutti sydämen pysähdys eikä hukkuminen. Vajolan Laventeliina oli varsin mitäänsanomattomanoloinen mutta yllätti usein kilparadoilla. Ei kaikkein kapasiteetikkain yksilö mutta tasaisen varma suorittaja helpossa B:ssä ja 60 sentin luokissa. Useamman ensikertalaisen ensi ratsu kisatessa mutta parhaiten tamma on jäänyt kasvattajien mieliin laadukkaana siitostammana. Siitoksessa valittiin hyvärakenteisia oreja, joilla oli myös meriittiä ratsastuksen puolelta. Vajolan Laventeliina jätti jälkeensä neljä varsaa. 19-vuotias tamma lopettiin pitkittyneen flunssan vuoksi.
10.5.2020 Estevalmennsu, valmentajan enna
Sulon kanssa oli tarkoituksena tänään ottaa ratatreeniä. Olimme Jennan kanssa yhdessä rakentaneet kentälle 8 esteen radan, joka koostui erilaisista erikoisesteistä ja oli mukana muutama ihan tavallinen pystyeste tai okserikin. Radalla oli mukana myös pääty-ympyrän kaarella kentän keskiosassa kolmen esteen sarja, jonka esteet pidettiin matalina. Radan rakennuksen jälkeen Jennan hevosenhoitaja toi kävelytetyn Sulon Jennalle ja pääsimme aloittamaan alkuverryttelyn. Aluksi reippasta ravia kumpaankin suuntaan, sitten laukkaa kevyessä istunnassa tehden tempon vaihteluita. Verryttelyhypyiksi otimme muutaman onnistuneen hypyn pystyesteille ja pienelle okserille, minkä jälkeen ratsukko sai kävellä hetken.
Ensin rata käytiin pienissä 2-4 hypyn osissa läpi ja lopuksi oli tarkoitus hypätä koko rata. Aloitimme pääty-ympyrän sarjasta, joka sujui kokeneelta ratsukolta mutkattomasti. Sen jälkeen treenattiin kaarevaa linjaa, jonka ensimmäinen este oli vesimatto ja toinen muuri. Sulo suoritti tehtävät tasaisesti, eikä ongelmia juurikaan ilmennyt. Välillä hienosäädimme lähestymisiä, sillä Sulolla oli tänään tapana tulla liian lähelle estettä ja välillä testailimme tehtäviä eri temmoissa. Oksereilla ori näytti upeita hyppyjä ja olinkin todella vaikuttunut sen hyppytekniikasta. Nostin välillä esteitä korkeammaksi ja lopputunnista kun oli aika hypätä rataa, oli esteet pääasiassa metrissä. Ensimmäisellä kerralla koko rataa hypätessä tuli muutama pudotus ja ohjeistin Jennaa pitämään pohkeet napakammin lähempänä kylkiä ja pitämään katseen aina eteenpäin. Toisella yrittämällä rata eteni sujuvasti, eikä korjattavaa jäänyt. Päätimme lopettaa valmennuksen tähän erittäin onnistuneeseen rataan. Kaikienkaikkiaan valmennus sujui erinomaisesti ja ratsukko sai oikein hienoja onnistumisia tänään.
29.2.2020 Rentoa koulutreeniä, Viixi
Ajelin maasturillani Sipoon maaseudun suojissa olevalle Räiskyvien tallille aikomuksenani mennä ratsastamaan suomenhevosori Sulolla. Ruunikonkimoa väri-ihmettä ei ollut vaikea löytää tarhasta ja ori lähti mukanani luottavaisin askelin. Kodikkaassa tallissa oli kaksi hoitopaikkaa, joista toiselle kiinnitin Sulon. Ulkona oli ollut melkoisen sateista jo pari viikkoa ja kimo olikin paikoittain mudan peitossa. Pitkän harjaussession jälkeen edessäni oli puhdas ja varsin rentoutunut hevonen. Hain varustehuoneen nimikoiduista telineistä Sulon satulan ja suitset ja varustettuani orin suuntasimme pihalle. Nousin satulaan ja kiristin satulavyötä varmuuden vuoksi vielä yhdellä reiällä, sillä Sulo oli pullistellut jonkin verran hoitopaikalla ja vyö oli saattanut jäädä löysäksi. Lopulta lähdimme Sulon kanssa yhteistuumin kohti maastoreittejä.
Käveltyämme jonkin matkaa saavuimme kivan tasaisen sänkipellon laidalle. Ohjat olivat jo kunnolla käsissäni, sillä kävelymatkan aikana Sulo oli säpsähdellyt jos jonkinlaisia pensaita ja puunkantoja, enkä halunnut sen saavan mitään hepulia. Pellolla aloitimme reippaassa käynnissä rentojen taivutuksien tekemisen, joiden aikana Sulolla oli lähes koko ajan mielessä aivan muut puuhat kuin taipumiset. Se kyttäili pellon laidalla olevaa metsää ja otti sivuaskelia nähdessään vihreitä miehiä jalkojensa juuressa. Pyytämällä orin raviin sain keskittymisen siirrettyä itse töihin ja Sulosta tuli heti paljon rennomman oloinen. Ravissa pyysin orilta hieman muotoa ja jopa peräänantoa, mutta pidin tehtävät kuitenkin varsin rentoina. Laukassa päästelimme hieman isommalla alueella kovempaa ja Sulo taisi innostua tekemään muutaman pukinkin. Rennon ratsastuksen jälkeen palasimme takaisin tallille.
05.01.2016 Estevalmennus, valmentajana Janella
Jenna sai itse alkuverkkailla, samalla kun minä pystyttelin esteitä ympäri maneesia. Tarkoitus oli siis tulla rataa, ensin osissa ja sitten vasta kokonaan. Saatuani yhdeksän esteen radan pystyyn, Jenna oli jo saanut verkkailunsa Sulon kanssa päätökseen ja saatoimme heti aloittaa hyppäämisen. Nostin jokaisen esteen näin aluksi 50 cm korkeuteen. Ensimmäisenä hyppäsimme okseri-pysty linjan, jonka väliin piti tulla viisi sujuvaa askelta. Millään pienellä ja hitaalla laukalla välistä ei selviä. Sulo liikkui kuitenkin hyvin eteen ja ensimmäinen kerta meni melko hyvin. Jennalla on vain ehkä hiukan takakeno istunta esteiden välissä. Korjasin hiukan istuntaa ja linja tultiin uudestaan. Tällä kertaa Jennan asento oli hyvä ja esteet ylittyivät ongelmitta, joten jatkoimme rataa seuraaviin esteisiin. Linjan jälkeen käännetään täyskaarto, jonka keskellä on pysty. Pystylä vaihdetaan suuntaa, laukataan maneesin toiseen päähän ja tullaan keskihalkaisijalla pysty-okseri sarja, jonka väliin tulee kaksi sujuvaa askelta. Kaikki esteet ylittyivät hyvin, ainoastaan suunnan vaihdossa esteen päällä ei tullut laukanvaihtoa, mutta Jenna korjasi laukan nopeasti esteen jälkeen, joten seuraaviin esteisiin se ei vaikuttanut yhtään. Viimeinen osa jatkuu sarjalta oikealle, uralta vähän kentän keskelle, kapea pysty. Kapealta pystyltä vaihtuu suunta ja tehdään vähän niin kuin täyskaarto väärin päin. Sitten pysty ja loiva tie muurille. Muurin jälkeen tulee vielä yhden kaarteen jälkeen viimeinen okseri. Sulo epäröi hiukan kapeaa pystyä ja alkoi mutkittelemaan, mutta hyppäsi kuin hyppäsikin sen. Kiitos Jennan, joka oli napakkana selässä käskemässä eteen. Seuraava pysty meni hienosti. Muurillakin ori oli hiukan epävarma hyppääkö vaiko eikö. Hyppäsihän se, mutta isolla ilmavaralle. Se ei kuitenkaan haittannut, vaan ratsukko jatkoi matkaansa vielä viimeiselle okserille. Ennen kuin lähdin esteitä sen enempää nostelemaan, pyysin parivaljakkoa tulemaan vielä kapean pystyn, pystyn ja muurin. Tällä kertaa kapea pysty ja muurikin meni paremmin, kun ne oli jo kerran hypätty. Nostin esteet 70 cm korkeiksi. Koska rata oli jo kokonaisuudessaan käyty läpi, tultiin nyt koko rata kerrallaan. Radalla tuli pari hassua hyppyä muutamalle esteelle, joten rata tultiin näillä korkeuksilla vielä kerran. Kun rata sujui mallikkaasti, nostin esteet vielä 100 cm, joka oli maksimi. Metrin radalla tuli yksi pudotus kapealle pystylle, joten se otettiin uudestaan puhtaasti heti, ennen kuin rataa jatkettiin. Loppurata oli puhdas, joten päästin ratsukon loppuverkkaamaan.
Sulo kantakirjattiin 31.03.2020 palkinnolla KTK-III (15 + 15 + 15 + 15 = 60p.)
Sulo kävi RHLA:n tilaisuudessa kesäkuussa 2020 ja palkinnoksi tuli First Champion (FC)
05.09.2020 NJ Haltiasalo - irtoSERT (pt. alaera)
28.02.2020 NJ Haltiasalo - irtoSERT (pt. alaera)