Takaisin hevoslistaukseen      virtuaalihevonen
Ulkoasu © M Layouts
Ulkoasun kuva © Ulf Bodin (CC BY-NC-SA 2.0)
Hevosen kuvat © AK
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori
Syntymäaika 04.05.2010
Säkäkorkeus, väri 152cm, rautias
Rekisterinumero VH11-018-0254
Omistaja Jenna, VRL-03515
Koulutustaso He A, 80cm, 70cm
Kasvattaja Laura Julenius evm

Pena on rauhallinen hevonen niin tallissa kuin ratsastaessakin. Ori ei jaksa rellestää edes tammojen ollessa lähistöllä.

Tallittsa Pena on rauhallisesti aloillaan koko hoitamisen ajan eikä ori pistä vastaan oikeastaan missään vaiheessa. Kaviot Pena antaa puhdistaa helposti. Pena rakastaa kaikenlaista rapsuttelua, mutta siltikään ihmisä ei saa olla paria kappaletta enempää ympärillä tai rauhallisuuden perikuva muuttuu steppaavaksi lihasmassaksi. Taluttaessa voi ruoho tupsu keväällä olla varsin houkutteleva, mutta muuten ei jyrää. Varustus on Penan kanssa helppo nakki eikä ori pistä vastaan missään. Talvisin herra ei meinaa suostua ottamaan kuolaimia suuhun, mutta hyvin lämmitettynä nekin on ok. Pintelit eivät ole Penan mieleen, mutta ei se niistä jaksa nostaa meteliäkään, kunhan luimii.

Ratsuna Pena on hieman laiskanpuoleinen ja tuppaa oikomaan kulmat ellei ole tarkkana. Raippa on hyvä ottaa tälle putelle mukaan, sillä varsinkin alkutunnista Pena ei millään viitsisi liikkua eteen. Pehmeät askeleet ovat mukavat istua ja kun orhi on saatu kuulolle alkaa hommakin luistaa. Kouluratsuna Penan rauhallisuus on vain hyväksi ja usein katsojat pitävätkin oria harmoonisena. Ratsastaja tosin saa tehdä töitä, jotta Pena siltä näyttää. Pena on hieman kova suustaan. Esteillä Pena on laiskuutensa vuoksi hieman huonompi kuin kouluratsastuksessa mutta kyllä se esteiden ylikin hyppää. Vauhtia ei liiaksi ole, mutta harrastus mielessä Pena menee ihan hyvin. Tyyli ei ole suoraan oppikirjasta, mutta tähämän takaa katsojille vain hauskempaa tuntia.

Kisoissa Penaankin tulee elämää ja aivan uutta puhtia, jonka tosin huomaa vasta selästä käsin. Varustaessa lähes yhtä rauhallinen kuin kotona, mutta lämmittelyssä raippaa ei tarvitse. Hankalampi saada muotoon, mutta muuten Pena kulkee oikein eläväisesti ja elegantisti. Suorituksen aikana Penaa pitää rohkaista vastalaukassa, mutta muuten orin itseluottamus on kohdallaan.

i. Klimmarrus
154cm, rt, evm
ii. Nesduuki
152cm, rt
iii.
iie.
ie. Mystiina
156cm, rt
iei.
iee.
e. Plikka
150cm, rt, evm
ei. Simpura
152cm, rt
eii.
eie.
ee. Huuman Heila
151cm, vrt
eei.
eee.

Sukuselvitys

Isä, Klimmarrus, on 154 senttinen, hyvärakenteinen rautias suomenhevosori. Klimarrukselta löytyvät niin puhtaat ja näyttävät liikkeet kuin tasainen ja hyvä luonnekin. Klimarruksen kanssa on kierrelty enimmäkseen kouluratsastuskentillä ja on noita sijoituksiakin ihan mukavasti kertynyt, jopa muutama voitto. Klimarrus onkin sitkeäluontoinen herrasmies, josta on melkeinpä mahdotonta olla pitämättä. Isänisä, Nesduuki, oli 152 senttinen, Karjalasta kotoisin oleva liinaharjainen rautias suomenhevosori. Pieni, mutta tiivisrunkoinen ja vahvajalkainen Nesduuki on toimittanut niin työhevosenvirkaa kuin ollut ihan harrastekäytössäkin. Kilpakentillä Nesduukia ei ole oikeastaan nähty lainkaan, ori oli koko elämänsä yksityisomistuksessa ja astui vain muutaman tamman elämänsä aikana. Isänemä, Mystiina, toimi koko elämänsä ajan opetushevosena eräällä ratsastuskoululla, vaikka vanhemmalla iällä rautias suomenhevostamma sitten varsotettiinkin muutamaan kertaan. Jälkikäteen ajateltuna 156 senttisestä Mystiinasta olisi voinut saada hyvän kilparatsunkin, sillä tamma oli suosittu ratsu juuri miellyttävien askellajiensa ja kuuliaisen luonteensa ansiosta ansiosta.

Emä, Plikka, on yleispainotteinen, 150 senttinen liinaharjainen rautias suomenhevostamma. Plikka on yksityinen kilpatamma, joka tosin pikkuhiljaa on siirtymässä enemmänkin jalostuskäyttöön. Tammalla on nimittäin jo takanaan pitkä ja menestyksekäs kilpaura niin este- kuin kouluratsastuksenkin parissa. Luonteeltaan Plikka on melko tasapaksu, ei kovinkaan räiskyvä persoona missään mielessä suvustaan huolimatta. Emänisä, Simpura, oli melko jämäkkäluontoinen, jopa vähän maskuliininen suomenhevosori, joka tuppasi usein koettelemaan rajoja ja hoitajansa kärsivällisyyttä. 152 senttinen Simpura ei ollut helpoimmasta päästä käsitellä ja ratsunakin ori tunnettiin melko tuittupäisenä tapauksena. Tämä oli harmi, etenkin kun komealla rautiaalla olisi riittänyt lahjoja vaikka mihin - orilta löytyi niin komeat liikkeet kuin hyppykykyäkin, mutta vain vähän halua kummankaan lajin toteuttamiseen yhteistyössä ihmisen kanssa. Simpuraa kuitenkin suosittiin jalostuksessa, ihan vain koska orin toivottiin periyttävän lahjakkuutensa myös jälkeläisilleen - minkä ori tekikin. Ikävä kyllä, myös tuittupäisyys periytyi monelle orin jälkeläiselle, joskaan ei kuitenkaan kaikille. Emänemä, Huuman Heila, oli Simpuran vastakohta ja juuri siitä syystä tamma astutettiinkin kyseisellä orilla - peräti kahteen kertaan. 151 senttinen Huuman Heila nimittäin tasoitti Simpuran puolelta tulevaa voimakasta luonnetta omalla rauhallisella ja tasaisella luonteellaan. Huuman Heila oli perussuomenhevostamma; luotettava, mutta usein laiskahko. Huuman Heila ei myöskään ollut mikään erityisen menestynyt kilpahevonen, enemmänkin tamma oli harrasteratsu, joka ajoittain osoitti jonkunnäköisiä hyppy- ja kouluratsastuksen lahjoja. Mutta tosiaankin vain silloin tällöin, kun tamma todella vaivautui yrittämään.
© Break

15.04.2017 Räiskyvän Aurora (e. Kapri-Ella)
01.04.2016 Räiskyvän Aprillia (e. Lumivirran Lumikki)

Hyppykapasiteetti ja rohkeus Nopeus ja kestävyys Kuuliaisuus ja luonne Tahti ja irtonaisuus Tarkkuus ja ketteryys
410.13 p. 204.08 p. 723.52 p. 482.51 p. 97.25 p.

ERJ KRJ KERJ VVJ
1133.65p (vt. 3) 1206.03p (vt. 3) 614.21p (vt. 2) 820.77p (vt. 2)

12.04.2015 Ratsutus, ratsuttajana Pierre

Olin luvannut Jennalle ratsuttavani Plikan Pehtoori -nimisen suomenhevosorin omatoimisesti maanantaina heti aamupäivästä. Myös Penaksi kutsuttu suloinen rautias ori nuokkui karsinassaan, jolle tallin omistaja minut saattoi jättäen minut samoin tein kaksistaan rauhallisen hevosen kanssa. Annoin orin hetken aikaa nuuhkia itseäni samalla tätä rapsutellen, kunnes kipaisin hakemassa orin harjaämpärin ja aloin puunata hevosta ratsastuskuntoon. Kiinnitin Penan karsinaan, minkä olisi kuitenkin voinut jättää myös tekemättä, sillä ori pysyi paikoillaan kuin liimattu seisoen puoliunessa toista takajalkaansa samalla lepuuttaen. Harjailin oria pitkillä vedoilla ja etenkin mahanalusen putsasin erityisen tarkasti, ettei satulavyön alle jäisi hankautumia aiheuttavaa likaa. Kavioita puhdistaessa jouduin valitettavasti tuuppimaan Penan hereille, mutta ori nosti kuitenkin jalkansa kiltisti yksitellen puhdistaen ne ylimääräisestä liasta. Harjauksen jälkeen nakkasin orin selkään satulan huopineen ja kiinnitin satulavyön suoristettuani huovan ja aseteltuani satulan sopivalle kohdalle. Seuraavaksi nappasin suitset käteeni ja nakkasin orin mustat nahkaohjat tämän kaulalle pujottaen sen jälkeen kuolaimet orin suuhun. Pena pureskeli hieman käsillä lämmittämiäni kuolaimia kiinnittäessäni poski ja turpahihnat, minkä jälkeen olimmekin valmiita lähtöön.

Talutin Penan tallin omaan maneesiin, joka ei ollut suurimmasta päästä, mutta jossa meillä oli kuitenkin näin kahden kesken treenatessa oikein hyvin tilaa. Kiristin hieman satulavyötä sekä laskin ja säädin jalustimet, minkä jälkeen punttasin itseni orin selkään muovipenkin päältä. Kehotin orin liikkeelle ja annoin tämän kävellä aluksi vapailla ohjilla. Pena aloitti treenin hieman laiskasti, mutta kuunteli kuitenkin antamiani apuja ja kulki myös hieman puhisten kulmiin patistellessani ratsuani. Rennon alkuverryttelyn jälkeen kokosin ohjat ja kehotin Penan raviin. Ori odotti hetken olisinko tosissani, mutta toistaessani apuni lähti tämä hidastempoiseen raviin. Alkukankeudesta kärsivä ori ei juuri viitsinyt koota itseään, mikä kostautui maapuomeilla, joihin tämä meinasi kaatua pariinkin otteeseen, ennen kuin ymmärsi terästää askellustaan ja ryhtiään. Olin käynyt kasaamassa maneesiin muutamia pieniä esteitä ennen Penan tapaamista, ja näitä esteitä meidän olisi tarkoitus tänään käyttää harjoituksemme aikana. Ensin herättelin oria kuitenkin pienillä kavaleteilla ja laukkaympyröillä, joilla tämä asettui yllättävän nätisti ja helposti.

Kun olin saanut jonkinlaisen käsityksen orista ratsuna, kehotin tämän laukkaan ja suuntasin ensimmäiselle "kunnon" esteelle. Penan laukka ei juuri pyörinyt, mutta tämä kuunteli tarkasti apujani ja itse lähestyminen sujui hitautta lukuun ottamatta varsin mallikelpoisesti. Hyppy ei kuitenkaan lähtenyt energisesti ja voimalla kuten olin toivonut, ja muutaman laiskan lähestymisen ja hypyn jälkeen kävin hakemassa maneesin laidalta raipan. Jos olisin ollut yhtään fiksumpi, olisin ottanut raipan heti alkutunnista matkaani, sillä Penan liikkeet muuttuivat kertaheitosta astetta eloisimmiksi. Vaikka en raippaa kertaakaan käyttänyt, tiedosti ori sen olemassa olon ja pyöritti nyt isoliikkeistä laukkaa ilman jatkuvia pohkeiden ja ääniapujen käyttöä. Nostin kulmasta laukan ja ohjastin ratsuni noin 70 senttiselle pystyesteelle, joka sijaitsi pitkän sivun puolivälissä. Pena laukkasi nätisti ja hyppy lähti aiempaa huomattavasti voimakkaammin, eikä orin jalat hiponeetkaan puomeja. Muutaman erinomaisesti onnistuneen suorituksen jälkeen aloitin orin kanssa loppuverryttelyt, joihin kuului paljon suunnanmuutoksia ja erikokoisia ympyröitä ravissa ja käynnissä.

Loppuverryttelyjen jälkeen kaarsin Penan kaartoon, laskeuduin satulasta ja nostin jalustimet ylös, minkä jälkeen hölläsin hieman satulavyötä. Ori henkäisi syvään ja tyytyväisesti kiehnäten päällään minua vasten ottaessani ohjat kaulalta ja lähtiessäni taluttamaan tätä takaisin talliin. Karsinassaan ori kävi heti tarkastamassa ruokakuppinsa, ettei sinne vain ollut ilmestynyt tässä välin mitään syötävää, mutta joutui pettymään. Riisuin varusteet ja kävin viemässä ne satulahuoneeseen napaten palatessani vesiämpärin ja pienen sienen matkaani. Kastoin sienen veteen ja puristin sen lähes kuivaksi, ennen kuin puhdistin sillä orin hikilaikut ennen harjausta ja kavioiden puhdistusta. Rapsuttelin treenistä väsynyttä Penaa vielä hyvän tovin saatuani tämän puhtaaksi, minkä jälkeen lähdin purkamaan kasaamani esteet maneesista ja huristelin ratsastustuokiosta tyytyväisenä kotiin.