Get a site
Räiskyvän suomenhevoset

Pilvipellon Savusankari

Rekisteritiedot VH20-018-0267
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori
Väri, säkäkorkeus tummanpunarautias, 156cm
Syntymäaika 19.10.2019
      3v 19.01.2020 8v 19.06.2020
Painotus kenttäratsastus, CIC1
Kasvattaja Cloudfield
Omistaja Räiskyvä, VRL-03515

Pilvipellon Savusankaria (ja paria muuta varsaa) oli kuulemma ensin kaupiteltu sen synnyinmaassa, Iso-Britanniassa, mutta heikolla menestyksellä. Niinpä Sonja päätyi laittamaan myös suomalaiselle foorumille myynti-ilmoituksen. Tästä ei mennyt aikaakaan kun useimmat varsat olivat varattu. Itse mietiskelin kohtuullisen aikaa ennen kuin jätin Savusankari-nimisestä orista, joka oli jo lähes kuusivuotias. Kasvattajansa luona hyvät perusopit saanut ori oli mukava ratsastaa kuin käsitelläkin – tai niin ainakin vakuutettiin ja videoistakin tämä välittyi. Niinpä tein Sonjan kanssa kaupat orista ja sille tehtiin matkasuunnitelma. Räiskyvään ori saapui huhtikuun alkupuolella. Pidempisukuista oria ei tallista vielä kenttäpuolelta löytynytkään, joten Savusankari sopii siihen rooliin loistavasti.

Savusankari on luonteeltaan iloinen ja rehellinen suomalainen, joka on kyllä toisaalta toisinaan liiankin osallistuva. Savu tutkii mielellään kaikenlaista mutta harvemmin se kuitenkaan päättää esimerkiksi harjoja levittää ympäri karsinaa tai tallikäytävää. Varustaessa voi pullistella mutta kuolaimet ori ottaa mukisematta vastaan ja makustelee niitä hetken aikaa ennen kuin malttaa taas keskittyä muuhunkin.
Savun suosikki puuhaa on peseytyminen ja toisinaan rohkenen väittää, orin piehtaroivan pahimmissa mutalätäköissä vain päästäkseen suihkutettavaksi. Uittokin sopii orin agendaan oikein hyvin – ja samalla voi uittaa myös ratsastajansa.

Ratsuna Savu on yritteliäs ja rehellinen tekijä, joka kyllä opettaa ratsastajalle oikeiden apujen merkityksen. Raudikko tekee juuri niin kuin ratsastaja pyytää, joten jos avut ovat epäselviä niin ori tulkkaa niitä omalta kannaltaan helpoimman kautta. Osaa paljon vaikka ei ihan kaikkien kanssa osaamistaan tuokaan esiin.
Kouluratsuna Savu on hieman omalaatuinen, sillä mitä vaikeampia harjoitteet ovat, sitä vähemmän oria kiinnostaa niitä tehdä. Tutut ja helpot liikkeet ovat orin mieleen ja niitä se jaksaa ja viitsii kyllä hioa aina vain uudestaan ja uudestaan. Ravissa ori on usein alkuun vähän hitaanoloinen mutta muutamilla käskyillä ori kyllä aktivoituu. Laukassa ei onneksi samanlaista ongelmaa usein ole mutta toisinaan Savua ei pätkääkään kiinnosta ja silloin jo nosto on ruma kuin mikä.
Esteillä, niin kentällä kuin maastossakin, Savu on juuri päinvastainen kuin koulussa. Helpoissa harjoituksissa ori tekee vähän puolihuolimattomasti oman osuutensa mutta teknisesti haastavampi harjoite tai lähempänä Savun omaa maksimia on sen keskittyminenkin paljon parempaa. Eniten hankaluuksia Savulla on pitkien hyppyjen kanssa, sillä takajalkojaan ori voisi kerätä paremmin alleen.
Maastoillessa Savu on utelias mutta ei kaasu, jarru sekä ohjattavuus pysyy. Orin kanssa on mukava lähteä niin rennolle käppäilylle kuin reippaammallekin kunnonkohotus lenkille. Ei ole ehkä porukan nopein mutta varmasti porukan varmajalkaisimpia.

Vieraissa paikoissa Savu on se, joka katselee kaikkea eikä sen takia ole kaikkein mukavin käsiteltävä. Kun orin huomion saa pidettyä itsessä niin ongelmia ei ole. Lämmittelyssä samanlainen kuin käsiteltäessä, joten on syytä vaatia orin huomio saman tien kunnolla ratsastajaan.

i. Mörkövaaran Savuseepra VH19-018-0743
155cm, rt; KTK-II
ii. Lorun Kornetti VH18-018-1162
158cm, rt; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-III, SLA-I, KTK-II
iii. Lorun Rakuuna VH18-018-1071 152cm, vkko
iie. Moon Neidontähti VH15-018-2281 142cm
ie. Mörkövaaran Savumarja VH18-018-1168
154cm, trt; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, SLA-I, KTK-III
iei. Vähäpellon Savumerkki VH17-018-0218 152cm, prt; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, SLA-I
iee. Pirunkorven Vadelmavaahto VH18-018-0190 156cm, rt; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, SLA-I, KTK-II
e. Hupilan Uniaalto VH17-018-2075
158cm, vrt; KTK-II, KV-I, SV-II
ei. Vähäpellon Univatti VH17-018-0477
156cm, rt; KTK-III, SV-I
eii. Untamo Unipossu VH16-018-0261 150cm, trt; ERJ-I, KRJ-I, SLA-I*, KTK-II
eie. Vähäpellon Hopeanauha VH16-018-2523 161cm, prt; KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, KTK-II, Jälk. C
ee. Unihiekkamyrsky VH15-018-1787
155cm, rt; SV-I
eei. Viisikon Kuiskaus VH15-018-0950 161cm, trt; KRJ-I, SLA-I, VAR-I, SV-I, EV-I, KV-I, KTK-I
eee. Rätvänän Tuutikki VH15-018-0417 151cm, rt; ERJ-I, KRJ-I, SV-II

Isälinja: Mörkövaaran Savuseepra - Lorun Kornetti - Lorun Rakuuna - Pioneeri (4)
Emälinja: Hupilan Uniaalto - Unihiekkamyrsky - Rätvänän Tuutikki - Lyytikki

Muita palkittuja sukulaisia:

iiii. Pioneeri KTK-II, KRJ-I, ERJ-II, KERJ-II, SLA-I
iiie. Pahauni KTK-II, ERJ-I, KERJ-II, KRJ-I
iiei. Kulkurin Iltatähti KTK-III, KRJ-II, YLA2, SLA-II, ERJ-I
iiee. Neitoperhoinen ERJ-I, KRJ-II, KERJ-II, YLA2
iiei. Sairaannopee KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I, YLA1
iiee. Savusuukko KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I, KTK-I
ieii. Kotojärven Hiisi KTK-II
ieie. Variini KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I
eiii. Hesperi Hesekiel KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, YLA2
eiie. Selkouni KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I
eiei. Järämä KTK-II, ERJ-I, KERJ-II, VVJ-I
eiee. Hopeasointu KTK-III, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, YLA1, SLA-I
eiii. AHG Tuulenpuuska Ch, YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, VPA3, KTK-III
eiie. Järvien Lesä KRJ-II, ERJ-II, SLA-II
eeei. Lakean Kermaviili SV-II, KTK-III
eeee. Lyytikki KRJ-II

. e. om

Estevalmennus Sotamaalauksessa 27.9.2020, valmentajana Sonja

Saatuani lauantain kouluvalmennukset pakettiin olin vaappunut kuoleman väsyneenä suoraan nukkumaan. Jollain luojan ihmeellä heräsin pirteänä kuin peipponen jo puoli kuudelta aamulla, joten minulla oli hyvin aikaa rakentaa rata estevalmennuksia varten. Olin päättänyt rakennuttaa kentälle B-merkin esteosuuden ensimmäisen ratavaihtoehdon, sillä se oli sopivan haastava rata, jossa pääsi helposti työstämään perusasioita kaiken tasoisten ratsukoiden kanssa. Ratsastajat olivat saaneet opetella radan etukäteen, sillä olin linkittänyt sen heille hyvissä ajoin. Yöllä ei myöskään ollut onneksi satanut satunnaisia kuuroja enempää, joten kenttä oli erinomaisessa kunnossa. Säätiedote lupasi koko päiväksi pelkkää auringonpaistetta, joten tästä ei voisi tulla kuin aivan loistava päivä.

Kellon lyödessä kymmenen pääsimme aloittamaan ensimmäisen ratsukon, Jennan ja Savun, kanssa. Eilen olimme työstäneet parivaljakon kanssa vastalaukkaa ja siirtymisiä, joten orin pitäisi olla tänään sangen hyvin avuilla. ”Miltä se tuntuu?” kysyin Jennalta seuratessani ratsukon pehmeän näköistä ravia. ”Yllättävän hyvältä”, nainen huikkasi vastauksensa. ”Loistavaa. Suoritetaan muutamien verkkahyppyjen jälkeen koko rataa sen enempiä miettimättä. Sovelletaan sitten, jos ongelmia ilmenee”, totesin hymyillen. Aloitimme laukkaamalla pääty-ympyrällä olevaa puomia molemmista suunnista, vaihtaen aina laukan ja suunnan. Tämä ei ainakaan ollut Savulle ongelma eikä mikään, se ei ottanut kertaakaan puomia jalkojensa väliin, joten jatkoimme pian lämmittelyä ympyrällä sijaitsevalle kolmen kavaletin innarille.

Lähestyminen näytti oikein helpolta ja laukka rullasi hyvässä rytmissä, mutta Savu päätti olla nostamatta turhaan takajalkojaan. Kavaletit kaatuilivat kammottavan kolinan saattelemana, ja huomasin Jennan purevan hammastaan tuohtuneena. ”No sitä ei tosiaan kiinnostanut pätkän vertaa, onko siellä jotain kepakoita välissä vaiko ei”, totesin nauraen suoristaessani kavaletit takaisin paikoilleen. ”Uudestaan vaan. Napauta raipalla vähän kaulalle juuri ennen ylitystä, tällainen hälläväliä-meininki ei nyt vetele”, ehdotin. Jenna lähti määrätietoisesti matkaan. Tällä kertaa saatiin jo ensimmäinen kavaletti yli ilman kolinaa, mutta keskimmäiseen osuttiin hieman ja viimeinen sinkosi metrin eteenpäin orin takajalkojen ansiosta. Käskin ratsukon uudelle kierrokselle. Kolmas kerta ei ihan tehnyt toden, sillä kaviot hipoivat puomeja, vaikka kavaletit pysyivätkin tällä kertaa pystyssä. ”Vielä kerran, nyt vähän suutut sille!” kehotin. Savu yritti selvästi vedättää meitä - laukka rullasi niin kauniina, ettei yli pääsemisen pitäisi olla edes haaste. Oria ei vain yksinkertaisesti kiinnostanut.

Kun lopulta saimme kavaletit puhtaasti yli, jatkoimme suoraan radan kimppuun. ”Mennään ensin maltillisilla korkeuksilla pari kertaa esteet 3–6. Vitosella saattaisi olla hyvä idea hyödyntää taas sitä raippaa, jottei kohdattaisi tänään sitä teidän ongelmaanne oksereiden kanssa. Savu on selvästi hieman kinkkisellä tuulella, vaikka liikkuukin noin hienosti”, totesin. Jenna nosti uuden laukan ja ohjasi Savun kohti ensimmäistä hyppyä. Tajutessaan, että nyt pääsee jo ihan hyppäämään, Savu yritti hieman kiihdytellä ja paikka tuli hieman lähelle, mutta Jenna pysyi silti hyvin hypyssä mukana. Sen jälkeen meno rullasikin oikein kivasti, eikä okserikaan ollut ongelma, kun Jenna muisti huomauttaa ratsulleen, että nyt pitää oikeasti keskittyä. Koska suoritus oli onnistunut, nostin esteet suoraan 90–100 cm korkeuksiin.

Jatkoimme koko radan alusta loppuun. Jälleen kerran pikkukavaletit radan alussa olivat ne vaikein osio, sillä Savu oli aivan äärimmäisen tympääntynyt näistä säälittävistä, liian matalista kepakoista. Se taisi kuitenkin jossain määrin tajuta, että ympyrälle jäädään pyörimään niin moneksi kertaa, että puomeihin ei osuta, joten kiltisti se kohotti jalkojaan sen verran, että uusintasuoritukselta vältyttiin. Rata itsessään eteni todella kauniisti: paikat osuivat hyvin kohdilleen ja hypyt olivat helpon näköisiä. Ainoastaan seiska lähti hieman kaukaa, mikä johti okserin takapuomin putoamiseen. ”Otetaan uudestaan seiskasta alkaen”, sanoin heti, kun ratsukko laskeutui viimeiseltä esteeltä alas. Jenna teki työtä käskettyä ja sai tällä kertaa luotsattua Savun virheettä jokaisen esteen ylitse. ”Aivan loistavaa, lopetetaan tähän. Uskon sen okseriongelmankin juontavan juurensa siitä, että Savua ei ihan kauheasti harmita, vaikka se osuisi puomiin. Sitä pitää vain jaksaa muistuttaa siitä, että pienilläkin esteillä täytyy keskittyä ja hypätä tosissaan!” sanoin vielä loppukaneettina, kiittäen sitten Jennaa osallistumisesta ja toivottaen tsemppiä jatkoon.

Kouluvalmennus Sotamaalauksessa 26.9.2020, valmentajana Sonja

Säätiedotteet olivat luvanneet todellista jännitysnäytelmää koko viikonlopuksi: ehkä sataa, ehkä ei. Välillä luvattiin aurinkoa, välillä kaatosadetta ukkosella höystettynä. Maneesiahan Sotamaalauksessa ei ollut, mutten missään nimessä aikonut antaa sen häiritä tunnelmaa - olin odottanut tätä valmennusviikonloppua kuin kuuta nousevaa. Paloin halusta päästä näkemään upeita suomenhevoskasvattejani tosi hommissa, ja ilokseni peräti yhdeksän omistajaa raahautui Ruusujärvelle asti tuodakseen pilvipeltolaisensa valmennettavaksi. Lauantain kouluvalmennukset oli tarkoitus aloittaa Jennan ja Savun kanssa heti yhdeksältä - alun perin olin tarjonnut aikoja jo aamukahdeksaltakin, mutta jostain kumman syystä kukaan ei ollut tarttunut näihin aamuaikoihin. Kellon ollessa viittä vailla astelin kentälle upouuteen, vaaleansiniseen sadetakkiini sonnustautuneen ja löysinkin ratsukon jo verryttelemästä ravista.

"Menit toivomaan vastalaukkaa ja siirtymisiä, joten niitä todellakin on luvassa - ja paljon. Valmistaudu hikoilemaan!" ilmoitin virne kasvoillani. Vielä ei ollut tietoa sateesta, vaikka taivas hieman uhkaavalta näyttikin. Jenna kokosi päättäväisen näköisenä ohjiaan, ja opastin hänet heti ensimmäisen herättelevän harjoitteen pariin: ravia kolmesta viiteen askelta, pari askelta käyntiä, uudestaan raviin ja taas käyntiin. Seurasin hetken sivusta ja bongasin heti ongelman, joka oli tyypillinen myös Savun isälle: ravi näyttää hädin tuskin ravilta, jos ei tosissaan vaadi takajalkoja alle ja töihin. "Ravi-käyntisiirtymä näyttää helpolta ja kivalta, mutta uuteen raviin täytyy lähteä paljon, paljon ponnekkaammin. Napakasti eteen, älä tyydy mummohölkkään!" ohjeistin. Hetken kuluttua ravi alkoi jo näyttää siltä miltä pitääkin, joten pystyimme nostamaan tasoa.

"Käynnistä laukannosto ja laukasta takaisin käyntiin, ei sen kummempaa. Istut samalla tavalla tiiviisti, annat selkeät ja vaativat avut, etkä anna sille tilaa sooloilla omiaan", neuvoin. Jenna kokosi hienosti Savun käyntiä ja pyysi sitten laukkaa. Se ei tosiaan noussut ihan ensimmäisestä avusta eikä vielä toisestakaan, mutta lopulta ori suostui yhteistyöhön ja nosti laukan, tosin muutaman raviaskeleen kautta Savu putosi raviin heti hidastusavun saatuaan, saavuttaen käynnin vasta muutaman askeleen kuluttua. "Lisää napakkuutta molempiin siirtymiin. Laukan ja käynnin täytyy tapahtua juuri silloin, kun sinä niitä pyydät, ei sitten joskus, kun sattuu huvittamaan", sanoin, laittaen parivaljakon jatkamaan harjoituksia vaihdellen välillä suuntaan. Lopulta Savu tarjoili todella upeita nostoja ja tasapainoista laukkaa, josta päästiin takaisin käyntiinkin ilman raviaskeleita, joten saatoin antaa hikiselle tiimille pienen tauon. Aurinkokin alkoi juuri sopivasti pilkistelemään pilvien takaa, kullaten syksyisen maiseman ympärillämme kauniisti.

Siirtymien hiomisessa meni hieman kauemmin kuin olin suunnitellut, mutta ehtisimme silti vielä käyttää hyvin viimeiset kymmenen minuuttia vastalaukkaharjoitteeseen. "Ratsastat käynnissä pituushalkaisijalle ja keskipisteessä nostat jomman kumman laukan. Päädyssä lähdet niin sanotusti väärään suuntaan, jotta matka jatkuu vastalaukassa. Selvä kuvio?" selitin seuraavan tehtävän. Jenna nyökkäsi ja kokosi Savun uudestaan avuille. Laukat nousivat nyt todella kauniisti suoraan käynnistä. Heti seuraavalla pitkällä sivulla Savu kuitenkin täräytti sangen lennokkaan laukanvaihdon. "Vaihda heti takaisin, vaikka ravin kautta!" kehotin, ja Jenna teki työtä käskettyä.

Savu koki vastalaukan selvästi haastavaksi, sillä se odotti tuohtuneen oloisena pienintäkin mahdollisuutta vaihtaa myötälaukalle. Muutaman kerran ori pääsi livahtamaan takaisin myötälaukkaan, mutta Jennan päättäväisellä korjaamisella Savu pysyi lopulta vastalaukassa kokonaiset pitkät sivut. Kehotin Jennaa siirtämään käyntiin ja menin ratsukon luo palkitakseni Savun taskujeni pohjalta löytyvillä nameilla. "Kannattaa jatkaa vastalaukkaharjoitteita ja ennen kaikkea nostaa laukkaa keskellä kenttää tai maneesia, jotta Savu ei voi ennakoida, kumpaa laukkaa siltä pyydetään. Se on selvästi vähän automatisoinut laukkansa, tarjoten aina myötälaukkaa kulkusuunnan mukaan. Tekee hyvää orin tasapainolle ja hermoille joutua odottamaan suunta- ja laukkaohjeita erikseen", sanoin hymyillen, kehuen vielä Jennaa hyvästä työstä orin kehittämisen kanssa. Savu oli rakentunut hyvin ja tasapainoisesti, eikä sillä ollut kriittisiä ongelmakohtia tai puolieroja. Huomenna päästäänkin jatkamaan esteiden parissa, odotan innolla!

Savu kävi RHLA:n tilaisuudessa kesäkuussa 2020 ja palkinnoksi tuli Quality (Q).

Savu kantakirjattiin R-suunnalle 31.8.2020 KTK-I (20 + 20 + 20 + 20 = 80p.)

3 Star RMP:ssä

30.8.2020 NJ Haltiasalo - irtoSERT (pt. alaera)
20.8.2020 NJ Haltiasalo - irtoSERT (pt. alaera)