Moon Verjveli
Veli lopetettiin ennen kuin kivut yltyivät koviksi 4.9.2020
|
|
Peruskiltti suomenhevonen ei vänkyröi vastaan erikoisemmissakaan hoitotilanteissa. Sosiaalinen ori ei katso pahalla vaikka saisi huomiota pariltakin rapsuttajalta yhtäaikaa mutta suurta lääppijä laumaa ori ympärilleen halua. Vaatimattomuudella siunattu ori on toisaalta vähään tyytyväinen jos oikein kiire tilanne on. Varustaminen sujuu käden käänteessä eikä suurempia ongelmia ilmene. Mikäli on jotain ongelmia on syytä tarkistaa orin lihakset ja varusteiden istuvuus. Pesusta ori ei niin välitä mutta nöyränä poikana alistuu tähänkin toimeen rauhallisesti irvistellen.
Avuille herkkä Veli on mukavan kevyt ratsastaa. Toimii hyvin pohkeilla ja istunnalla, jolloin käsien osuus on minimaalinen. Kuluratsastuksessa ei ole mikään taituri mutta helppoja asioita ori osaa hieman yli koulutustasonsa. Liikkeiden vuoksi ori tuskin pärjäisi helpossa A:ssa vaikka ohjelmassa suoritettavat liikkeet osaisikin. Esteillä Veli sen sijaan on huomattavasti taidokkaampi. Orin isoa laukkaa on helppo säädellä ja ponnistuspaikka löytyy usein hyvin. Mikäli ponnistuspaikasta on epävarmuutta kannattaa antaa Velin itse valita paras kohta. Rehellinen hevonen yrittää kaikkensa hyvän suorituksen eteen ja se korjaa kiitettävästi ratsastajan tekemiä virheitä. Veli onkin hyvä ensikertalaiselle esteillä mikäli apujen käyttö on maltillista. Maastossa toimii hyvin kaikissa olosuhteissa vaikka hämäryyksistä kuuluvat risahdukset ja räsähdykset saavatkin Velin korskumaan ja pälyilemään. Ryhmässä orin taakse on hyvä laittaa kuumakallet, sillä Veli ei ole moisista moksiskaan ha hyvällä tuurilla sen rauhallisuus suitsii myös kuumakallen menohaluja.
Vieraissa paikoissa Veli on yhtä helppo kuin kotona. Se ei taida tietää mitä on stressi tai jännitys. Orin kanssa onkin opastettu niin kaksi- kuin nelijalkaisia nuoria kisojen uuteen ja outoon maailmaan. Rauhallisen kimopojan kanssa on mukava käydä eripaikoissa kun se ei hösellä pää viidentenä jalkana. Estekisoissa ori on elementissään ja katsojat saavatkin vastinetta rahoilleen kun pitkäharjainen hevonen liikkuu radalla reippaasti ja vakaasti.
| i. Moon Verjnuarmu VH13-018-1104 155cm, rtkmo; ERJ-II, SLA-I, YLA1 |
ii. Verjvala 155cm, kmo; YLA3 |
iii. Veen Vesimies 152cm, kmo |
| iie. Petunia 151cm, vkk | ||
| ie. Pohjolan Tuuli-Kuiskaus VH12-018-0490 157cm, rtkm |
iei. Yhteiskuva 158cm, rtkimo | |
| iee. Liki Arvokas 152cm, vprt | ||
| e. Moon Annikki VH14-018-1179 165cm, vprt; ERJ-I |
ei. Nuu VH14-018-0501 165cm, vprt; ERJ-I, YLA2, SLA-II |
eii. Nuutti 168cm, rt |
| eie. Vaapukka 157cm, rn | ||
| ee. Anseriina VH14-018-0505 160cm, prt; ERJ-I, YLA2, SLA-II, KTK-II |
eei. Antton 160cm, vrt | |
| eee. Sissin Tyttö 154cm, prn |
| o. Varsan nimi | 00.00.2013 | e/i. Vanhemman nimi | Omistaja tähän |
| t. Räiskyvän Kastepisara | 20.08.2019 | e. Moon Sadehelmi | Päikesaari, VRL-14657 |
| t. Räiskyvän Amelia | 25.12.2015 | e. Räiskyvän Herttuatar | Hippaleikki, VRL-13600 |
12.5.2020 Estevalmennus, valmentajana Calla
Tällä kerralla Veli pääsi omistajansa Jennan kanssa pitämääni estevalmennukseen. Ratsukko sai lämmitellä itsenäisesti ja samalla Jenna kertoi minulle oristaan. Lämmittelyjen jälkeen ratsukko sai hypätä pari ristikkoa, jotka valmistelivat heitä rataa varten. Päivän ratana oli ristikko, okseri, okseri, ristikko, okseri ja viimeisenä pysty. Viimeisen esteen jälkeen ohjasin ratsukkoa jäämään pääty-ympyrälle ja työstämään esteen jälkeistä laukkaa. Laukkaa työstettiin kunnes se oli kunnossa ja sitten ratsukko sai siirtyä hetkeksi käyntiin. Muutaman käyntiasekeleen jälkeen annoin luvan uudelle laukannostolle ja siirtymään radalle. Lopuksi tehtiin sama laukan työstö ympyrällä kuin ensimmäiselläkin kierroksella. Tätä harjoitusta toistimme muutaman kierroksen verran ennen pientä hengähtämistä käynnissä. Vielä tunnin loppuun ratsukko tuli radan pari kertaa niin, että viimeisen esteen jälkeen jatkettiin suoraa kentän päätyyn ja päädystä tuli kaartaa ehjästi takaisin uralle. Onnistuneen kaarteen jälkeen ratsukko sai siirtyä käyntiin. Kaarteessa ori pysyi hyvin muodossaan ja sen laukan rytmi oli tasaista. Veli liikkui tasapainoisena, hyvin itseään kantaen ja se työskenteli ahkerasti yhteistyössä ratsastajansa kanssa. Myös esteistä ori suoriutui hyvin ja erityistä kehua se ansaitsi yritteliäisyydestä sekä joustavista askelpituuksien muutoksista.
23.4.2020 Estevalmennus, valmentajana enna
Olin pyytänyt Jennaa laittamaan kentälle valmiiksi 4 kavalettia verryttelyä varten sekä myöhempää harjoitusta varten diagonaalille neljä estettä seuraavasti: heti diagonaalin alkuun kahden esteen innari, sitten viisi laukka-askelta väliin ja toinen kahden esteen innari. Alkuverryttelyssä Jenna ja Veli menivät kavaletteja ensin ravissa molempiin suuntiin ja myöhemmin myös laukassa siirrettyäni niitä ensin hieman laukka-askelille sopiviksi. Alkuverryttely eteni mallikkaasti ja ratsukolla oli selkeä, yhteinen sävel kavaletteja ylittäessä. Verryttelyn jälkeen ratsukko käveli muutaman kierroksen pitkin ohjin ennen varsinaisten tehtävien aloittamista.
Estekorkeus pidettiin alkuun maltillisena. Tarkoituksena oli saada pidettyä hevonen suorassa linjassa koko tehtävän läpi ja samalla huolehtia siitä, että laukka pysyi tasaisena ilman kiihdytyksiä tai hidastuksia. "Aloita tehtävä aina täältä päädystä et tuut ensin tän ristikko-pysty innarin ja jatkat sitten pysty-pysty innarille. Tuu alkuun ravissa sisään", sanoin ja annoin luvan aloittaa. Tykkäsin Velin asenteesta ja sen sujuvasta etenemisestä. Se suoritti tehtävät rehellisesti juuri niin kuin pyydettiin. Orille tehtävä tuntuikin hyvin helpolta, joten päädyimme tämän tunnin aikana hiomaan lähinnä Jennan ratsastusta. "Sun ratsu on todella herkkä istunnalle, joten sun on oltava tarkkana, että laskeudut esteiden jälkeen tasaisesti satulaan. Niin kuin varmaan itsekin huomasit, se lähtee heti kiemurtelemaan sinne suuntaan, mihin sä istut vinossa", selostin Jennalle, joka oli itse huomannut saman ja jatkoin sitten: "Esteet on vielä matalia, joten pieni myötäys ja kevyt istunta riittää. Pysy pystyssä, jotta laskeutuminen satulaan on sujuvampaa. Älä kaadu yhtään kaulan ylle". Kerta kerralta Jenna alkoi istua suoremmassa ja tulokset näkyivät välittömästi: joka kerta, kun Jenna laskeutui suorassa ja tasaisesti satulaan esteen jälkeen, oli innareiden välinen matka suora ja sujuva. Velin kaltaisten hevosten kanssa on hyvä keskittyä korjaamaan enemmän omaa ratsastustaan, sillä se kantoi itsensä hyvin läpi valmennuksen, eikä sen tekemisiin pahemmin tarvinnut puuttua. "Okei, kävelkää sen aikaa kun korotan esteitä", sanoin erittäin hyvän suorituksen jälkeen.
Nostin nyt ristikonkin pystyksi ja nostin kaikkien korkeudet 90cm:iin. "Okei, tulkaa sitten vaan. Nyt tietenkin laukalla sisään", sanoin ja Jenna keräsi ohjat tuntumalle ja nosti laukan. Veli oli innoissaan korkeammista esteistä, mutta pysyi hyvin hallinnassa koko ajan. Matalampien hyppyjen treenaaminen oli tehnyt hyvää Jennalle, joka nyt ylitti esteet ryhdikkäästi ja tasaisesti. "Superhyvin! Otetaas loppuun sitten vielä sellainen harjoitus, että ekan innarin jälkeen pysäytät Velin, olette muutaman sekunnin paikallaan ja sitten nostat pysähdyksestä laukan ja jatkatte tehtävän loppuun. Muista istua esteen jälkeen heti tiiviisti satulaan ja pidätä reilusti istunnalla. Väli on suhteellisen lyhyt, mutta näillä korkeuksilla ori suorittaa kyllä", selostin uutta tehtävää. Ensimmäiset pydähdykset venyivät vähän pitkiksi ja Veli joutui soveltamaan jälkimmäisen innarin, mutta kun ratsukko pääsi taas samalla aaltopituudelle, ori pysähtyi välittömästi hypyn jälkeen, teki upeat laukannostot ja jälkimmäinen innari sujui mutkattomasti. "Tosi hyvä, eiköhän tää riitä!" kehuin ja ratsukko siirtyi keventelemään loppuraveja.
21.2.2020 Satulan toppausta ja huoltoa, kirjoittanut R.
Jenna oli soitellut ja ilmoitellut, että kimolla suomenhevosorilla oli äkisti ilmentynyt aristelua selässä. Normaalisti ori oli kuin enkeli varustamisen aikana, mutta toissapäivänä tallityttö oli saanut hampaista. Omistaja epäili satulan istuvuutta. Nainen oli varmasti löytänyt numeron jostain sosiaalisen median syövereistä, sillä kaikki usein soittelivat kengitysasioista eikä satulan sovittamisesta. Paikalle ei kauaa kestänyt ajaa ja paikan päällä valkea suomenhevonen odotteli karsinassa. Jenna oli innoissaan mukana seuraamassa satulan sovittelua. Vanha penkki oli lattialla makaamassa ja kokeilimme vanhaa satulaa selkään. Veli painoi korvat niskaan kiinni ja häntä heilahti varoituksen merkkinä. Epätasapainoa oli huomattavissa, kun vasemmalle puolel tuli tuplasti enemmän painetta. Hieman hankaumaa oli havaittavissa valkeasta karvasta ja lihakset tuntuivat olevan jumissa lannerankaan saakka. “Kireyttä on. Vähän hankaumaa ja selkeästi jännittää selkälihaksia. Päästään pienellä korjauksella ja toppauksella korjautuu”, kerroin omistajalle hymy huulilla. Ori höristi korvia, kun vanha satula oli pois selästä. “Joudun vain ottamaan penkin verstaalle mukaan, niin sovitetaan varapenkkiä autosta”, kerroin. Kaikki välineet olivat pajalla, mutta auton kontti oli täynnä erilaisia satuloita. Jenna nyökkäsi ymmärtäväisesti ja lähti mukaan hakemaan satulaa. Uusi istuva penkki löytyi nopeasti, mutta pyysin Jennaa hyppäämään vielä selkään. Varustaessa ori käyttäytyi kultaisesti ja selkään nousussa ei aristellut. Hieman kankeutta löytyi ravissa ja laukassa, mutta syynä oli vanhat jumit selässä. “Okei. Pidetään tämä korjauksen ajan ja hierojasta saattaa olla apua”, naurahdin ja Jenna että hevonen vaikutti tyytyväisiltä.
08.12.2015 Estevalmennus, valmentaja Jane
Kaunis valkoinen suokki ratsastajineen olikin jo aloitellut lämmittelyä, kun saavuin maneesiin. Tänään olisi tarkoitus harjoitella jumppiksella ylöspäin ponnistamista ja treenata lihaksia. Pystytin ensin ratsukolle pari lämmittelyestettä, ja siirryin sitten itse radan kimppuun. Kannoin toiselle pitkälle sivulle 4 paria tolppia ja puomeja, mutta jätin ensimmäisestä esteestä vielä puomit maahan. Korkeudeksi otin 40-50 cm esteitä näin alkuun. Siirryin sivuun ja jäin seuraamaan esimerkillisen omatoimista lämmittelyä.
Muutaman lämmittelyhypyn jälkeen pyysin ratsukkoa yrittämään jumppista. Ensimmäisellä yrityksellä ratsastaja horjahti heti ensimmäisen esteen yllä, joka sai Veljen kompuroimaan laskeutumisessa ja kokonaisuudessaan seuraavalla esteellä. Puomi kalahti maahan, mutta viimeisen esteen he pääsivät yli. Huomautin ratsastajaa varautumaan paremmin seuraavalle yritykselle. Päästin ratsukon uudelle kierrokselle, ja nyt meni jo paremmin. Molemmat pysyivät tasapainossa, ja Veli näytti ymmärtävän idean.
Korottelin lopputunnin aikana puomeja yksi kerrallaan, ja lopputulokseksi jäi kaikki 4 estettä ylhäällä 60-70 cm korkeudessa. Veli paransi hyppyjään tasaisesti koko tunnin ajan, ja pyrki yhä enemmän ja enemmän ylöspäin. Hepo myös kulki kuuliaisesti, eikä niskuroinut ollenkaan. Se ei myöskään arastellut esteitä vaan ymmärsi nopeasti idean. Ratsastaja horjui vielä myöhemminkin esteiden yllä, joka häiritsi jonkin verran hevosen keskittymistä. Tätä voi kuitenkin harjoituttaa ihan tasapainojumpalla. Hevosessa itsessään on kuitenkin potentiaalia, sen näkee jo kauas. Sillä oli komeat lihakset, ja treeni näkyy läpi!