Räiskyvän suomenhevoset

Sukulaiset

Jälkeläiset

Viikset vinossa tammojen perään hörähtelevä Häiskä ei tosiaan ole sellainen Don Juan kuin kuvittelee olevansa, ennemminkin charminsa pahasti yliarvioiva vähän limainen setämies. Orien ja ruunien seurassa rautias käyttäytyy ihan asiallisesti; ei rähinää, örinää tai mitään muutakaan. Tammoille pitää kuitenkin laittaa jokin show pystyyn, niin verbaalisesti kuin fyysisesti. Hörähtelyn lisäksi Häiskä ryhtyy röyhistelemänä rintaansa sekä steppailemaan, tapailemaan jotakin ravitanssahtelua sen rauhallisen käynnin sijaan, joka ennen neitokaisten näkemistä kelpasi vallan mainiosti. Erityisesti talutettaessa Häiskä esiintyy kuin turhan monen juoman voimalla estonsa kadottanut ihminen tanssilattialla, vaikka kyllä tämä ratsastaja selässäänkin koettaa suorittaa ties mitä soidinmenoja. Ratsain raudikon saa kuitenkin vähän helpommin ruotuun.

Tammojen ollessa toisaalla Häiskä käyttäytyy huomattavasti fiksummin. Se on oikeastaan todella kiva, leppoisa ja rauhallinen hevonen, joka tykkää seistä paikoillaan harjailtavana, pestävänä tai vaikka raspattavana. Toisinaan jalat nousevat vähän hitaasti ylös, tai ori ei torkahtamisen vuoksi heti reagoi herättelyihin, siirtymispyyntöihin tai mihinkään muuhunkaan. Siinäpä ne huonot puolet olivatkin, järisyttävän karjas ori tämä Häiskä, eikö vain? Kuten totesin, kauniimpi sukupuoli saa rautiaann kaivamaan showmiehen elkeensä esille, kenenkään pyytämättä. Ilman näköpiirissä olevia tammoja Häiskä kävelee ihan nätisti, ennemmin vähän hitaanpuoleisesti kuin reippaasti, pää rentona alhaalla kannettuna. Tammat saavat orin kohottamaan päänsä ja kaiketi vetämään vatsankin sisään, sopisi kuvioon.

Mikäli mahdollista, Häiskä kuljetetaan yksin tai orien/ruunien kanssa, ei tammojen. Sitä jatkuvaa flirttihörinähirnahtelua sekä steppailusta aiheutuvaa trailerin heilahtelua ei nimittäin jaksa kukaan, ainakaan pitkiä matkoja.

Monen suomenhevosen tapaan Häiskä pärjää vähän kaikessa, vaikkei rotunsa tai lajinsa kermaa olekaan. Ori ei liikkeiltään tai hyppykyvyiltään ole onnettoman huono tai ehdottoman upea, vaan tasaisen turvallista kestovertokastia. Käynti on rentoa ja tahdikasta, siinä on hyvä yliastunta, ravi on jäntevää ja tasaista mutta ajoittain hieman etupainoista. Laukassa on selkeästi suurin askelpituus ja eniten ilmavuutta; ehdottomasti raudikon vahvin askellaji. Hypyissä jalkatekniikka on perushyvä, säkä saisi nousta enemmän ja hevonen käyttää kroppaansa ylipäätään aktiivisemmin. Häiskä hyppää ilman sen suurempaa ilmavaraa kuitenkin jalkojaan varoen; ori tuntuu tietävän täsmälleen, mikä on minimivaiva, jolla esteet ylittyvät puhtaasti. Suoranainen laiskamato tämä ei kyllä ole, ennemmin.. mukavuudenhaluinen? Taloudellinen? Lisäksi raudikolla on kivasti omaakin estesilmää, se osaa valita ponnistuspaikkansa sekä vähän paikata arviointivirheitä hypyissään. Tasainen, varma suorittaja niin rata- kuin maastoesteillä.
Samaa varmuutta löytyy myös sileätyöskentelystä. Kouluohjelmien läpi kissamaisella sulavalla viehkeydellä tanssahtelevaa parkettien partaveistä Häiskästä ei tule koskaan. Se on kuitenkin kaikessa tasaisuudessaankin perushyvä hevonen, jonka kanssa on kiva treenata sekä hakea silloin tällöin ruusukekin kotiin. Pysähdysten kanssa saa olla ekstratarkkana, niiden suhteen Häiskä on rehellisen laiska eikä yritäkään saada jalkojaan tasan tai muutoinkaan pitää pakettia kasassa. Heikko pysähdys tarkoittaa tietenkin heikkoa liikkeelle lähtöä tai peruutusta, koko hevosen muodon ja kokoamisen uudelleen ratsastamista. Minkään muun tehtävän suhteen rautias ei ole samalla tavalla välinpitämätön tai laiska. Kulmat ori tekee hyvin, taivutus on kunnon taivutus eikä vähän sinne päin, temponvaihteluihin tulee oikeasti vaihtelua.

Niin hypätessä, sileätreeneissä kuin maastossa Häiskä liikkuu perusvarmalla eteenpäinpyrkimyksellä. Se on kiltti, kuuliainen ja rehellinen hevonen, vähän etupainoinen ja saisi olla pikkuisen herkempi ja reippaampi, jos asiaa ammattiratsastajan näkökulmasta miettii. Orin keskittymiskyky herpaantuu lähinnä tammojen vuoksi, sääolosuhteilla tai katsomon tapahtumilla ei tunnu olevan kamalan suurta merkitystä Häiskälle.

Kisapaikoilla Häiskä on jatkuvalla kosiomatkalla, onhan sen ympärillä lukuisia uusia viehättäviä neitokaisia. Rautiasta joutuu alati muistuttamaan milloin mistäkin; nyt pitäisi kävellä, mennä ramppi ylös takaisin traileriin eikä huhuilla naapuriautolle, verryttelyissä pitäisi verrytellä suoritusta varten treffiseuran hinkumisen sijaan. Häiskän kyllä saa ruotuun ja keskittymään, täysin kuuroksi suomiurho ei heittäydy edes hemaisevimman daamin edessä.
Tunteen palo jää valitettavasti sinne vokotteluosastolle. Häiskä ei ole mikään karismaattinen yleisön lemmikki, vaan ihan perushevonen. Se tekee suorituksensa tasan kuin kotonakin, yleisöllä tai kisatunnelmalla ei ole pienintäkään vaikutusta rautiaan menoon.
© Lissu T.

Häiskän kanssa kilpaillaan porrastetuissa kilpailuissa. Alta näet orin ominaisuuspisteet sekä tason.

Ei vielä meriittejä