Hartwig's Clementine

2.1.2021 Maastoestevalmennus, valmentajana lottis
Tällä viikolla oli satanut ilahduttavan paljon lunta. Jenna olikin ehdottanut minulle puhelimessa, josko sovittu perinteinen estevalmennus vaihdettaisiinkin maastoestevalmennukseksi radan ollessa taas hyppykuntoinen. Minähän vallan riemastuin ehdotuksesta ja suostuin siihen välittömästi. Matkalla Heimdalliin mielialani parani entisestään, sillä sain ajaa juuri aurattua tietä tallille saakka.

Jenna lämmitteli ratsullaan maneesissa, kun saavuin paikalle, eikä aikaakaan, kun ratsukko sai verryttelynsä valmiiksi. Niinpä lähdimme yhtä matkaa kohti Heimdallin omaa maastoesterataa. Heti alkuun minulle jäi Tiinasta, tuosta ruunikonkirjavasta ratsuponitammasta kuva, että se oli melko pelkäämätön mitä tuli erilaisiin maastoesteisiin. Jenna kertoikin, että sen kanssa sai luottavaisesti mennä kummallisempienkin esteiden yli. Ensimmäiset suoritukset ratsukolta meni vallan hyvin. Sitten en tiedä tarkalleen mitä tapahtui, mutta Tiina muuttui hieman epäröiväksi juuri ennen estettä. Kannustin Jennaa rohkaisemaan ja ratsastamaan tammaansa jo hyvissä ajoin ennen estettä. Vaikka kyseessä olikin kokenut ja pelkäämätön tamma, se selkeästi tarvitsi tukea ratsastajaltaan, eikä Tiinan selässä passannut jäädä nautiskelemaan varmasta kyydistä. Loppua kohden Jenna paransi työskentelyään selkeästi tammansa kanssa ja ratsukon työskentelyä oli varsin mukava katsella. Saimme päättää valmennuksen erittäin onnistuneisiin suorituksiin ja muutenkin saimme olla tyytyväisiä kokonaissuoritustakin ajatellen.

Jenna kertoi, että Tiina nautti erityisen paljon rennoista maastolenkeistä, joten hän ehdotti menevänsä vielä maastoon loppuverryttelemään. Itse en viitsinyt lähteä ratsukon mukaan, sillä ajatus ravissa menevän ratsukon perässä juoksemisesta ei jostain kumman syystä innostanut…

17.12.2020 Kaunistautumista VeeraR:n kanssa
Pidettiin tänään porukalla hevosten kauneudenhoitopäivä. Kaikki hevoset puunattiin viimeisen päälle harjojen nyppimisestä aina kavioiden rasvaukseen asti. Ainoa mitä emme tänään tehneet, oli hevosten pesut, sillä nämä kilpurit hikoavat treeneissä sen verran usein, että pesuja riittää. Olimme jakaneet tehtävät porukan kesken, koska sitä nopeammin homma hoituu, mitä enemmän yhtä hommaa tekee. Itse olin keskittynyt selvittämään sekä nyppimään, tai hevosesta riippuen leikkaamaan, harjoja ja häntiä. Olin jo varmaan viiden hevosen jouhet pistänyt kuntoon siihen mennessä, kunnes edessäni oli kirjava tamma. Tamman nimi oli kuulemma Tiina ja se oli yleensä äärettömän kiltti, mutta nyt se kuuli kuinka Jenna ajeli klipperillä sen takana toiselta ponilta ryntäistä karvoja. Tamma ei selkeästi äänestä pitänyt, vaan steppasi paikoillaan edes takaisin. Päätin koittaa hoitaa homman nopeasti pois alta, että se pääsisi karsinaan odottamaan seuraavaa toimenpidettään. Tiinalla on kuulemma aina Heimdallissa asuessaan pidetty lyhyttä, siistittyä ratsuharjaa. Nyt harja oli päässyt hieman venähtämään paikoittain, joten ajattelin pisimmät suortuvat vain saksilla tasata. Lähdin liikkeelle hevosen korvan vierestä tamman hetken ollessa paikoillaan, mutta kesken kaiken klipperi surahti taas päälle ja tamma rupesi steppaamaan. Sain harjan leikattua ja otin askeleen taakse päin. Silmät lähes tulkoon pullistuivat päästäni, kun näin millaisen loven olin leikannut tamman harjaan. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä! Nolona pyysin Jennan katsomaan aiheuttamaani tuhoa, mutta tämä onneksi vain nauroi mokalleni ja sanoi, että voin huoletta tasata harjan lyhimmän kohdan mukaan - oli saanut juuri oman klipattavansa valmiiksi ja lupasi ettei ota seuraavaa ennen kuin tämä oli korjattu.