• Etusivu
• Hevoset
• Kasvatus
• Ponit

Cloudfield Afterdark

Virtuaalihevonen

© Pikselit

Luonnekuvaus

Oletko koskaan tilannut ravintolassa annosta, joka ainesosiensa perusteella vaikuttaa nappiosumalta, saapuessaan näyttää sekä tuoksuu taivaalliselta maistuen kuitenkin jostain täysin selittämättömästä syystä järkyttävältä? Afterdark on sen petollisen pettymysannoksen poniversio. ”Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä”, kertoo vanha sananlasku. Tämä pätee näemmä myös poneihin, sillä Aasi tosiaan on kaunis. Kapasiteettiakin löytyy, liikkeet ovat komeaa katseltavaa, hyppytekniikka hyvä. Se kaiken pilaava paha maku on tietenkin luonne.

Aasi näyttää ystävälliseltä, kunnes joku varoituksista piittaamaton tulee tarpeeksi lähelle eikä tajua varoa. Tamma näykkii ihan asiakseen, samaten se rynnii sekä puskee talutettaessa ihan miten päin haluaa. Sentään se ei potki, jos tästä nyt jotain hyvää pitää keksiä. Tamman pahoja tapoja kitketään aktiivisesti, kaikki keinot ammattimaisista ongelmahevoskäsittelijöistä lähtien on kokeiltu ilman tulosta. Useat klinikkatutkimuksetkaan eivät ole tehneet juuri muuta kuin loven lompakkoon.
Kunhan pitää silmät selässäänkin eikä anna Aasille yhtään siimaa, sen kanssa pärjää. Lasten tai aloittelijoiden ponia tästä ei saa millään, se on varma. Kaiken kengityksestä satulointiin saa kuitenkin tehtyä, raspaus on hetken irvistelyn aihe, eikä Aasi kyllä lämmön mittaamisestakaan välitä. Sen kuitenkin saa hoidettua. Talutus, erityisesti kaikki oviaukot, portit sekä lastaaminen, ovat isompi ongelma ponin rynnimistaipumuksen vuoksi. Ei ole kerta eikä kymmeneskään, kun tamma on yksinkertaisesti juossut lastaussillan ohitse tai tehnyt pari askelta ennen tarhan porttia näyttävän uukkarin kiskaisten itsensä irti. Kunnon hanskat, kengät sekä raippa, tätä ei avokäsin crocsit jalassa talutella. Se matkustuspuoli, ihme kyllä, sujuu ihan ongelmitta, oli Aasi kyydissä yksin tai kaverin kanssa.

Eikä tämä ratsunakaan helppo ole. Osaava, ehdottomasti, minkä lisäksi tammalla on enemmän kisapäätä kuin pikkupaikkakunnan iltaravien lähtijöillä yhteensä. Aasi vain on aika kiittämätön yhdistelmä kovuutta, herkkyyttä sekä menohaluja. Nöyryyttä ei, luonnollisesti, löydy pisaraakaan, yhteistyökyvytkin ovat kaikista kommunikaatiokursseista huolimatta vain välttävät.
Aasi pärjää loistavasti niin koulu-, este- kuin kenttäkilpailuissa. Taipuisi se varmasti valjakkoajoonkin, jos joku keksisi kokeilla, maraton olisi todennäköisesti ihan ykkösosakoe tälle hurjapäälle. ”Muut väistävät, minä menen, my way or the highway” sekä muut vastaavat sloganit sopisivat ponin huopien brodeerauksiksi paljon brändilogoja paremmin. Aasi ei oikeasti pelkää, eikä oikein väistäkään, yhtään mitään. Maastoesteillä se on ymmärtänyt olla jyräämättä aivan miten haluaa (tamma on oikeastaan uskomattoman tarkka, fiksu hyppääjä maastoesteillä), rataesteillä neiti sen sijaan ennemmin rynnii esteen läpi kuin kieltää. Siitäkin huolimatta, että ratsastaja roikkuisi kuolainrenkaissa asti tekemässä pidätteitä (mitä ei tietenkään tapahdu, mutta ymmärrätte pointin).
Samaa jääräpäisyyttä näkee myös kouluradalla. Mikäli tamma olettaa ratsastajan pyytäneen lisättyä ravia, sitä sitten tehdään, kunnes ohjeet ovat selkeämmät. Ehkä vähän sen jälkeenkin, kerran aloitettiin. Hyppääminen on ehdottomasti enemmän Aasin laji, kouluradalla se on vähän neuroottisen niuho. No, ainakin tekee asiat täsmälleen silloin kuin avut tulevat. Olettaen, että poni ylipäätään kuuntelee ratsastajaansa.

Sama virsi kotona sekä kilpailuissa. Aasilla on ihan oma show menossa, ratsastaja esittää korkeintaan statistin tai kuiskaajan roolia. Taitava, päättäväinen, ehkä vähän itseinhoinen ihminen kyllä pärjää tämän kanssa tapeltuaan marssijärjestyksen selväksi. Aasin kanssa tulos on yleensä joko rehellisen paska tai huippuhyvä, mikään kädenlämpöinen välimalli sieltä tuloslistan keskivaiheilta tamma ei ole, eikä tule koskaan olemaan.
© Lissu T.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Näyttelyt

näyttelyt

Ominaisuuspisteet

Päiväkirja