Basic Ring

28.6.2022 Maastoestevalmennus, valmentajana Felissa Kastehelmi

Kaunis kesäilta, maastoesteitä ja upeita poneja. Mitä muuta voi pyytää? Maastoestevalmennukseen oli kokoontunut muutama ratsukko, joista ensimmäisenä keskityttiin Jennaan ja tämän ruunivoikkoon ratsuponioriin Pasiin. Ori on kuulemma jo kokenut konkari maastoesteillä ja varsin varma suorittaja. Tänään oli tarkoitus katsoa enemmän isompia ja teknisesti vaativampia esteitä, joilla poni kaipaa kuulemma enemmän ratsastajan tukea, sekä hioa erilaisia vesiesteitä.

Alkuverryttely oli suoritettu itsenäisesti ja sen jälkeen aloiteltiin Pasin tasoon nähden pienehköistä tukeista, koska halusin nähdä yleisesti ratsukon työskentelyä. Ori oli varsin reipas ja suoritti helpot hypyt niin sanotusti vasemmalla kädellä. Este vedessäkään ei aiheuttanut sen enempää hankaluuksia ja ratsukko suoritti sen vaivattomasti, kuten myös ylöshypyt vedestä. Ylöshypyn yhdistäminen esteeseen oli se vaihe, missä alkoi näkyä vähän epäröintiä. Puhuimme Jennan kanssa hetken rytmin tärkeydestä, sekä esteiden yhdistelystä, mikä alkaa tällä tasolla tuoda haastetta, vaikka esteiden tasaiseen sijoitteluun radoilla pyritäänkin. Pyysin ratsukkoa tulemaan linjaa, jossa oli ensin okseri maalla, sitten tukki vedessä, sekä ylöshyppyyn yhdistetty este. Sopivan rytmin ja asenteen löydyttyä kokonaisuus ei aiheuttanutkaan enää epäröintiä, vaan ratsukko eteni varmasti esteeltä seuraavalle. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen ratsukko sai hetken kävellä ja ravailla.

Välikäyntien jälkeen siirryimme pois veden ääreltä tarkoituksena hypätä yhdistelmänä niin kutsuttu toripöytä, kapea tarkkuuseste ja viimeisenä kulmaeste. Linja oli hieman kaareutuva eikä millekään esteelle päässyt hyppäämään suoraan edelliseltä. Kaikki esteet hypättiin ensin yksittäin ja se sujui todella hyvin. Toripöydän jälkeen Pasilla meinasi hiukan kaasu hirttää kiinni ja Jenna sai tehdä oikeasti töitä pidätelläkseen sitä, jotta tarkkuusesteelle saatiin hyvä lähestyminen. Ainakin nyt ajatus oli suunnattu jo seuraavalle esteelle, mistä ehdottomasti kehuja! Kulmaesteen yhdistäminen kolmanneksi aiheutti muutaman kiellon, mutta kun vauhtia saatiin pois ja Pasi ehti havainnoida kunnolla esteen ja ratsukko onnistui tähtäämään hypyn sopivaan kohtaan, ylittyi kulmaestekin ongelmitta. Onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä lopettaa hypyt tältä päivältä.

Maastoesteradalla sijaitseva vesistö sopi loppuverryttelyjen yhteydessä myös hyvin hevosen viilentelyyn ja Pasi tykkäsikin jäädä hetkeksi kuopimaan vettä ja roiskimaan sitä joka puolelle. Annoin Jennalle vielä muutamia vinkkejä jatkoa ajatellen ja päästin ratsukon sivummalle jäähdyttelemään. Rytmin, hallitun nopeuden ja itsevarmuuden tarve korostuvat tämän muuten niin taitavasti hyppäävän suloisen ponin kanssa.

10.4.2022 Irtohypytystä Veeran kanssa

Heimdallissa järjestettiin tallin poniosastolle irtohypytyspäivä, jotta arkeen saatiin vaihtelua. Tallin hevoset oli jaettu niin, että yksi ihminen harjasi, laittoi suojat ja suitset viidelle hevoselle. Aivan eivät hevoset menneet neljän henkilökunnan jäsenen kesken tasan, joten minullekin jäi yksi hoidettavaksi – muutoin olisin juoksutuksessa joko raipan kanssa tai kauraämpärin kanssa kujan päässä vastassa, kun työntekijät tuovat poneja liukuhihnalla hyppäämään. Totesimmekin, että otetaan se minun hoidokkini ensiksi ja sitten saisin pysytellä kentällä. Tätä ennen oli kuitenkin rakennettava ensiksi kolmen esteen ja parin puomin kujamme valmiiksi, sekä haettava kaurat ja raipat valmiiksi. Tässä ei kauaa nokka tuhissut kuudella ihmisellä ja pääsinkin etsimään ystävääni Pasia.

Tallityöntekijät alkoivat ottamaan kaikkia poneja ensiksi sisään ja näyttivät äkkiä minulle mistä tarhasta löydän orin. Pasi oli kaunis voikko, joka näytti hieman hämmentyneeltä siitä, että miksi kaikki lähtevät tähän aikaan sisälle. Eräs huikkasi minulle, että ponilla oli kuulemma yli metrin esteisiin, joten innolla odotin näkeväni miten se hyppää. Muilla vaikutti olevan hieman kiire hakiessaan poneja sisään ja riisuessaan niiltä loimia, mutta minä rauhassa tutustuin Pasin kanssa sukiessani sitä. Suojat löytyivät helposti ja suitsetkin se antoi laittaa kiltisti.

Lähdin taluttelemaan ponia liinassa jo kentälle ja hieman kerkesin ohjaamaan sitä ympyrällekin ravaamaan ja ottamaan lyhyesti laukkaa, ennen kuin porukkaa alkoi tallista irtoamaan avuksi. Seuraavaksi hyppäävä ponikin näkyi tulleen ulos kävelemään. Irrotin liinan ja laitoin tilalle kuolaimen ympäri lyhyen narun pätkän, jolla taluttaisin sen kujan suulle – siitä se olisi nopea laskea irti, mutta ei lähtisi menemään omia aikojaan ja hieman helpompi kuin roikkua poskihihnassa kiinni. Esteet pidettiin alkuun matalina, jotta Pasi sai muutamat harjoitushypyt, mutta niitä korotettiin joka kierroksella. Pasi hyppäsi kujan neljä kertaa ja neljännellä kerralla korkeutta oli korkeimmalla esteellä 120cm. Pasi sai kehuja Jennalta, joka oli ollut kauraämpärin kanssa tällä kierroksella vastassa.

Käsky oli taluttaa muutama kierros oria tallipihalla, jonka jälkeen se tuli pistää karsinaan ja riisua vain nopeasti suitset ja suojat, sillä vapaita käsipareja tarvittiin mahdollisimman pian taas avuksi. Minä kuitenkin hieman harjasin orilta rapoja jaloista pois, sillä hiekka oli ollut hieman märkää kentällä, jossa hypättiin. Taputtelin oria vielä hieman, sillä se vaikutti todella mukavalta ja selväpäiseltä kaverilta. Sitten oli kiiruhdettava avuksi. Koitin muistaa vielä myöhemmin tulla antamaan kaverille porkkanaa palkkioksi.