Conny Djärv

10.11.2019 kouluvalmennus, valmentajana Greta Rosholm (VP)
"Ehei, ja nyt jalka ihan oikeasti kiinni!" karjaisin päättäväisesti maneesin keskeltä, kun musta poniori vengotteli ratsastajansa apuja vastaan. “Kun sä istut siellä kuin täi tervassa, ja sun avut tulee kuin automaattikivääristä, niin se tekeminen helpottuu tuhannesti. Mä lupaan.” toitotin ratsastajalle, jota olin yrittänyt alkuvalmennuksen aikaan maanitella istumaan yhä tiiviimmin ja päättäväisemmin poniratsunsa selässä.

Koska Konna oli äärettömän laiska ja haluton tekemään siirtymiä varsinkin ylöspäin, päätin ottaa ratsukon pienen alkuverryttelyn jälkeen pääty-ympyrälle, jossa pystyin auttamaan ratsukkoa maailmanluokan tähtien tavoin juoksutusraipalla. “Nyt, kun mä autan sua täältä maasta käsin, on ehdottoman tärkeää että sä istut ja tuet sitä. Ja käytät niitä apuja, jotta se osaa yhdistellä palasia kohdalleen. Kun sä pyydät sitä eteenpäin, mä napautan sitä hellästi tällä raipalla takakintereille niin, että se ottaa ne vatsansa alle ja työntää liikettä sekä eteen ja ylös. Kun se reaktio tulee, sun tehtävä on ylläpitää liikettä ja ennen kaikkea kehua oikeasta reaktiosta.” opastin ratsastajaa, ennen kuin aloitimme nopeatempoisten siirtymien ratsastamisen. Kuten arvelin, shetlanninponi ei arvostanut maasta tulevaa apua, vaan näytti äärettömän happamalta ratsastajansa alla. Se ei kuitenkaan ryhtynyt protestoimaan sen enempää - vaan teki juuri niin, mitä siltä odotin. “Jes, jes, jes!” mä hihkuin pääty-ympyrän keskellä kun Konna työnsi takasiaan vatsan alle ja nousi siirtymän aikana myös ylälinjastaan. “Ja tämähän on se, mitä me siltä halutaan.” kuittasin ratsatajalle, joka alkoi näyttämään ratsunsa selässä varsin iloiselta - eikä ponikaan enää liimannut korviansa niskaan.

Kun olimme työskennelleet etenkin ravin ja käynnin parissa aikamme, Konnan perusliikkuminen ja tekemiseen liittyvä asenne muuttui kertaheitolla. “Ehkä tää ymmärsi, että nyt on parempi pötkiä, kun mullitella. Sä oot pelottava!” ratsastaja nauroi välikäyntien aikana. “Ehkä.” virnistin. Ennen valmennuksen loppua otimme vielä mukaan koko maneesin mitalta laukkaamista niin, että ratsastajan oli määrä koota ponia päädyissä, kun taas nousta kevyeen istuntaan pitkillä sivuilla ja antaa palaa ponin täydeltä kuin kenttäratsastaja konsanaan. "Tämä fiilis pitäisi saada siirrettyä sen perusliikkumiseen ihan jokaisena ratsastuksen kertana. Ennen, kuin se ei liiku koko kroppansa läpi, niin on aivan turha miettiä mitään sen kummoisempaa temputtamista.” päätin valmennuksen.

09.11.2019 Rauhallista kärrytelyä, kirjoittanut Viixi
Yhdelle tallin hevosista pitämäni valmennuksen päätyttyä minulla oli kalenterissani merkintä, että pääsisin puuhastelemaan pienen shetlanninponiori Konnan kanssa. Tälläiset pikkuponit kuin Konna olivat itselleni ihanaa vaihtelua ja mielenvirkistystä omien puoliveristeni kanssa raatamisen ohelle ja olin jo innoissani yhteisestä ajastamme. Heimdallissa asustava topakka oripoika odotteli minua jo ulkona, kun poistuin maneesista, jossa olin pitänyt aiemmin valmennuksen. Astelin pihan poikki tarhojen luo ja nappasin portin pielestä pienen riimun, sekä riimunnarun. Konna kipitti portille pienin töpsyttelevin askelin ja loi minuun arvioivan silmäyksen. Avattuani portin pieni musta pääsi haistamaan kättäni ja antoi kiinni melko nätisti, tosin väänteli päätään ylös alas ja ympäriinsä, kun koitin laittaa riimua orin pieneen päähän. Kun vihdoin sain riimun paikalleen, talutin Konnan talliin.

Tallissa ei ollut kovin paljon hulinaa, vain pari tallilaista siivoilemassa karsinoita. Laitoin Konnan kiinni hoitopaikan naruihin ja suunnistin muutamia vääriä ovia ensin availlen varustehuoneeseen, josta otin mukaan Konnalle nimetyt hoitovälineet. Aloin harjaamaan hoitopaikan köysiä nakertelevaa pikkumustaa kaulalta kohti takajalkaa. Kaviot nousivat vähän vaihtelevasti, ensimmäinen ei tahtonut nousta ollenkaan, mutta seuraava suorastaan hypähti ilmaan. Etusta puhdistaessani Konna hypysteli huulillaan takataskujani ja koitti puraistakin, mutta ehdin juuri sopivalla hetkellä kieltämään vekkuliponia. Hain varustehuoneesta Konnan ajovarusteet ja aloin varustamaan ponia. Ori pyöri hoitopaikalla sivulle, taakse ja eteen minkä köysistään pääsi, eikä ollut lainkaan innokas lähtemään hommiin. Sain lopulta valjaat orin niskaan ja oli aika lähteä metsästämään meille kärryt.

Ulkona oli ihan siedettävä ilma, joten lähdimme lähimaastoihin köpsöttelemään aluksi vain käynnissä. Kärryjen kyydissä oli tasaista, eikä Konna alkumatkasta koittanut tehdä mitään konnankoukkuja. Vähän se hapuili suupielillään kuivia heiniä tienpielestä, muttei ylettynyt mihinkään. Jonkin aikaa käveltyämme kannustin Konnan raviin. Ori eteni melkoisen hitaasti ja kaikki into hommasta puuttui, joten jouduin hieman tomerammin kannustamaan eteenpäin, jolloin poni lähti kuin lähtikin reippaampaan raviin. Ravattuamme hyvän pätkän käänsin kärryt kotiinpäin sopivan leveässä kohdassa ja matkamme eteni sujuvasti takaisin tallille, jossa pieni musta pääsi hoitotoimenpiteiden jälkeen takaisin tarhailemaan.

13.01.2019 valjakkoajo, valmentaja Jannica
Kaikilla valmennukseen osallistuvilla oli jo enemmän taitoa ajossa, joten perusjohdattelua lajiin ei tänään tarvinnutkaan pitää. Näin ollen saitte verrytellä ponit omassa tahdissa samalla kun jakelin auliisti ohjeita niitä tarvitseville. Saitte keskittyä tänään siirtymisiin, joita aloiteltiin välien tasaamisen jälkeen ihan käyntinopeudella. Kukin teki kirjaimen kohdalle aina pysähdyksen ja siitä reippaan siirtymisen käyntiin, tarvittaessa tehtiin voltteja ja ympyröitä, jos meinasi käydä maneesi ahtaaksi, jotenkin taas pienillä poneilla saatiin sellainenkin ilmiö tehtyä, että kaikki olivat samassa kasassa, vaikka tilaa olisi ollut toisessa päässä vaikka muille jakaa. Pienen muistuttelun jälkeen saatiin jokaiselle hyvä tila tehdä ja keskittyä poneille, kun mukana oli oreja. Seuraavaksi ryhmä lähti raviin ja tehtiin pitkän- sekä lyhyensivun keskelle pienet ympyrät, jälleen oli lupa tehdä lisäympyrää, jos tuntui siltä, ettei mahtunut tekemään omaa oikeaan kohtaan. Ennen välikäyntejä otettiin vielä muutamia käynti-ravi-käynti siirtymisiä ympäri maneesia hajaantuen. Ne sujuivat Konnan kanssa hienosti, vaikka poni olisikin saanut olla eteenpyrkivämpi liikkeelle lähdöissä. Välikäyntien jälkeen otettiin hieman harjoittelua keskiympyrällä laukkatemponvaihtelua tehden sekä siirtymisteemalla jatkaen yksilöopetuksessa. Sekin sujui hienosti, eikä Konnalla ollut ongelmia siirtymisen kanssa niin paljoa kuin ravityöskentelyssä.

12.05.2015 kouluvalmennus, valmentaja kuristaja
Oli Konna nimisen ponin valmennuksen vuoro ja näkynä hän olikin oikein söpö ilmestys. Aloitimme valmennuksen lisäämällä käyntiä ja hakemaan täten hieman kuulolle oriita. Ajoittain askellus meni hieman epäsäännölliseksi, mutta pienellä korjauksella saimme monta hyvää lisättyä pätkää. Seuraavan vuorossa oli keskiravi, joka onnistuikin poniorilta oikein näpäkästi. Seuraavan lähdimme hakemaan pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa, joka onnistui hyvin, vaikka välillä meinasi Konna karata omille reiteilleen. Ettei meno kävisi yksitoikkoiseksi, otimme vielä siirtymisiä peruutuksesta suoraan raviin. Konnalle ei pohje meinannut mennä aina läpi, joten siirtymisessä tuli käyntiaskeleita väliin. Lähdimme siis työstämään sitä, että ori reagoisi napakammin pohkeisiin. Työstettyämme hetken asiaa saimmekin pari napakkaa siirtymistä peruutuksesta suoraan raviin ilman mitään ylimääräisiä käyntiaskeleita tms. Tähän lopettelisimme tältä päivää. Jätin ratsukon itsenäisesti loppu verryttelemään, kun itse laahustin kotia kohti.