• Etusivu
• Hevoset
• Kasvatus
• Ponit

Rosegarden's Shadowblade

Virtuaalihevonen

© Pikselit

Kun Rosegarden’s Witchcraftista tarjottiin mahdollisuutta saada varsa en kauaa asiaa pohtinut. Tyrkkäsin itseni jonoon, jos tammasta tosiaan varsan saisi mutta sopivaa isäkandidaattia ei meinannut löytyä. Energiselle ja reaktiiviselle tammalle kun olisi (OLISI) fiksua valita vähän tasaisempi ori mutta minkäs teet kun Ionicista löytyy upea täysiveriori, josta vielä astutuskin olisi saatavissa. Astutuksesta sovittiin ja jäätiin jännityksellä odottelemaan, että mitä tuleman pitää. Vuoden pimeimmän ajan korvilla syntyi ruunikko, hontelommanpuoleinen tamma varsa, joka sitten varjojen luvattuna aikana sai nimekseen Shadowblade.

Luonnekuvaus

Rosegarden’s Shadowblade on ilmiselvästi emänsä lapsi. Energinen ja utelias Leidi on mielellään tutkimassa kaikkea ja kaikkia eikä se ole moksiskaan vaikka joku toinen sille vähän kiukutteleekin. Leidi on sellainen kaikkien kanssa toimeentuleva tapaus, että välillä sitä miettii, onko tammalla ollenkaan vihamiehiä. Tallin dominoivimmatkin tammat ovat hyvää pataa Leidin kanssa, joten laumassa tämän löytää kyllä sieltä läheltä kärkikastia. Ihmisiäkin Leidi kunnioittaa eikä sen kanssa ole suoranaisesti ongelmia. Mitä nyt tamman uteliaisuus hidastaa menoa. Harjatessa pääsee helpoimmalla, jos ottaa tamman käytävälle tai pesupaikelle hoidettavaksi, jolloin ruunikko saa rauhassa katsella tapahtumia.

Ratsuna Leidin kanssa toimii parhaiten henkilö, joka hallitsee kroppansa hyvin, sillä ruunikko reagoi erityisen hyvin pelkkiin painoapuihin. Tästä olisi voinut tulla Oikea Kouluhevonen jos miettii, miten hyvin tamma reagoi apuihin ja kuinka vähäisillä avuilla tämän kanssa selviää. Mutta kun tammaa ei kiinnosta. Ei sitten vähäisimmässäkään määrässä. Toistot ovat Leidin kanssa silkkaa myrkkyä eikä sen keskittymiskyvyllä muutenkaan hurrata kouluaitojen sisäpuolella. Se kyllä osaa mutta harvoin saa siitä näkyviin kaikkein parasta potentiaalia. Kouluvalmentajat ovat kyllä kehuneet tamman askeleita ja kokoamiskykyä sekä luontaisesti hyvää ja ryhdikästä olemusta mutta kun tamman kanssa ei voi kahta kertaa enempää tehdä samaa harjoitusta peräkkäin tai homma menee perseilyksi. Ihan rehellisesti. Voltti sinne, seuraavaksi pohkeenväistöä, sitten vähän temponmuutoksia ja sama homma alusta meiningillä on mentävä, jos meinaa Leidin kanssa saada jotain aikaiseksi.
Hypätessäkään ei Leidin kanssa voi mennä vain sitä yhtä ja samaa estettä montaa kertaa, sillä siihen ei tamman viitsiminen sovi. Kun esteillä on monipuolisuutta niin ulkonäöllä kuin teknisestikin niin Leidi on parhaimmillaan. Jos Leidiltä kysyttäisiin, niin jokaiselle esteelle pitäisi olla keksitty jokin tekninen haastavuus tai edes eksoottisia johteita. Tavalliset pystyt ovat yksistään ihan tylsiä, joilla Leidillä tuleekin helpoimmin virheitä. Ihan kaikkein parhaimmillaan Leidi on maastoesteillä, joissa maaston vaihtelevuus ja selkeästi jykevät esteet pitävät tamman mielenkiinnon yllä. Jos koulurata menee penkin alle, niin maasto-osuudella sitten korjataan sijoituksia parempaan.
Muutenkin maastoillessa Leidi on ihan parasta seuraa, sillä tamman kanssa ei tarvitse pelätä sen sinkoavan toiselle puolelle pitäjää kun jossain vähän kahahtaa tai irrallaan oleva koira tulee vastaan. Tamma tervehtii mielellään niin vastaantulevat koirat, ihmiset kuin peuratkin. Toisaalta myös intoutuu herkästi, joten ryhmässä kilpalaukka on taattu. Toisaalta, ei tammalta jarrut katoa jos nyt sattuisi niin ikävästi, että tamma jotain oikeasti säikähtäisi.

Matkustajana Leidi on herkästi tylsistyvää tyyppiä, joten toista stressipyllyä sen kanssa ei kannata laittaa matkustamaan. Rauhallisemman matkustajan kanssa Leidikin pysyy pidempään rauhallisena, mutta historia on opettanut, että ruunikolle kannattaa laittaa pallo tai heinäverkko ajankuluksi. Vieraissa paikoissa Leidi on rasittava tapaus, sillä uusia tuttavuuksia on jokapuolella ja kaikkia pitäisi päästä morjestamaan. Aina ei voi ymmärtää, että mistä tamma kaiken energiansa kaivaa, sillä kaiken sosialisoinnin jälkeenkin ruunikko laittaa radalla parastaan. Rankankaan radan jälkeen Leidi ei ulkoisesti vaikuta väsyneeltä mutta tamman paremmin tuntevat kyllä huomaavat, että väsynyt se on. Vaatimattoman kouluradan jälkeen ei tosiaan kannata heittää kirvestä kaivoon, sillä maasto-osuudella Leidi kyllä parantaa sijoittumismahdollisuuksiaan huomattavasti.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Ominaisuuspisteet

Päiväkirja