Pity Party

4.3.2025 Pity Party saapuu
Vihdoin se päivä koitti, kun musta tamma saapuisi Saksaan.
Käkiharjun Oskarilla lienee olleen vaikea luopua tammasta. Vaikka Pity Party on nykyisin varsin komea tamma kiiltävän mustan karvansa kanssa, niin alku ei kuulemani mukaan ollut kovin hehkeä. Emä oli ilmeisesti synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin menehtynyt pian varsan syntymän jälkeen ja olivat Käkiharjut joutuneet pulloruokkimaan varsaa ensi alkuun. Varaemä oli sitten kuulemma löytynyt mutta ihan smoothisti sekään ei lähtenyt käyntiin miehen kertoman mukaan. Mutta ajan myötä se oli kuulemma lutviutunut oikein hyvin ja musta varsa kasvoi terveenä nuoreksi hevosen aluksi. Näin tammasta ensimmäisen kerran myynti-ilmoituksen sen ollessa siinä vuoden ikäinen mutta tällöin jahkailin liian pitkään ja se myytiin toisaalle. Kerkesin jo ikään kuin unohtaakin tamman, sillä olihan mulla jo sen emälinja tallissa Hepun kautta mutta erityisesti tässä yhdistelmässä viehätti komea isäori, Lord Carmine, joka oli kilpaillut hyvin kansainvälisesti ja menestyksekkäästi kolmessa lajissa. Ori oli jättänyt ennestään jo pari upeaa tammaa, joten luottoni tämänkin yhdistelmän kohdalla onnistumiseen oli suuri.

Aikaa oli kulunut jo pitkälle toista vuotta kun huomasin paljon selaamallani hevosfoorumilla, että Pity Party oli palannut Käkiharjuille eikä (hullu kun oli) Oskari vieläkään meinannut pitää tammaa itsellään. Niinpä kaivoin puhelimen käteen, näpyttelin myynti-ilmoituksesta numeron ja kilautin Suomeen. En varsinaisesti jäänyt odottelemaan asiani kanssa, joten hyvin pian Oskarin vastatessa puhelimeen esitin asiani. Mies tuumaili hetken mutta saman puhelun aikana mies suotui tamman minulle myymään. Tästä alkoi paperien teko ja miettiminen, millä kuljetuksella (ja milloin) tamma sitten siirtyisi minun mailleni. Kun kaikki saatiin sovittua, kertoili mies vielä missä tamman kanssa nyt mentiin ja mikä sen koulutuksen tilanne oli. Vähän ehkä ikäisiään jäljessä mutta ei mitään, mikä vaikuttaisi oikeasti mihinkään.

Tänään, keväisen aurinkoisena päivänä, saapui vihdoin kuljetusfirman auto pihaan. Puolituttu kuljettaja morjesti laskeutuessaan kopista alas ja kertoi uusimman hankintani matkustaneen varsin nätisti tämän viimeisen pätkän. Laivassa oli kuulemma enemmän huolehdittavaa, sillä tamma ei ollut oikein juonut eikä perinteiset poppaskonstitkaan ollut auttaa. Tästä olin toki jo silloin kuullut, mutta käytiinpähän koko matka vielä nyt läpi. Tamma saatiin purettua autosta ja se asteli pihalla hieman kankeasti matkan jäljiltä. Uskoin tamman kuitenkin vetristyvän kunhan sen saisi riisuttua ja päästäisi tarhaan jaloittelemaan.
Illemmallakin tamma vaikutti hieman vaisulta ja kankealta, joten päätin soittaa eläinlääkärille, josko hän ehtisi huomenna tulla katsomaan, että kaikki olisi kunnossa. Hieman huonosti tamma oli juonut edelleen mutta kuumetta ei sentäs ollut. Matka oli toki ollut pitkä ja nuorelle hevoselle raskas. Jäämme siis odottamaan, miltä tamman meno seuraavana päivänä vaikuttaisi ja mitä tohtori tammasta sanoisi.