• Etusivu
• Hevoset
• Kasvatus
• Ponit

Maestro HMS

Virtuaalihevonen

© AK Vapaasti

Luonnekuvaus

Kiltti ja seurallinen varsa, joka kiipeää syliin asti rapsutettavaksi. Tutustuu innolla uusiin asioihin, joskus omin luvin. Tulevaisuudessa rohkea ja varma kenttäratsu.

Joskus hevosen, minkä tahansa eläimen tai ihmisen, persoonan voi tiivistää muutamaan sanaan. Niin Maestronkin, kolmella adjektiivilla kuvailtuna hollantilaisori on lempeä, rohkea ja fiksu. Tämmöinen napakan tiivistämisen mahdollistava persoona ei tee orista tylsää, se vain on aika suoraviivainen hevonen, rehellisesti sitä mitä on, ilman sen kummoisempia syvällisempiä vivahteita, jotka Maestro paljastaa vain tietyille ihmisille. Lähtökohtaisesti raudikko tulee juttuun aivan kaikkien kanssa, ihan vähintään se antaa jokaiselle saman mahdollisuuden ystävystymiseen. Pikkuvarsanahan tämä käytännössä katsoen kiipesi syliin rapsutettavaksi - kiipeäisi varmasti vieläkin, ellei ymmärtäisi omaa kokoaan! Aivan kuten eräskin nelivuotias Kaapo, Maestrokin oli innokas oppimaan, ja se tutustuikin riemumielin uusiin asioihin. Toisinaan aivan omin lupineen.. Mikään kolttosia tekevä Vaahteramäen Eemeli Maestro ei kuitenkaan ollut, ainakaan tahallaan. Keppostelu- tai karkailutaipumukset eivät onneksi kehittyneet aikuisiälläkään, Maestro ei rymistele porteista tai karsinan ovesta ihmisen ohi ja yli, kisko itseään irti, kokeile kaikkea mahdollista hampaillaan tai muutoinkaan käyttäydy sopimattomasti. Tietysti säikähtäessään ori saattaa nykäistä riimunnarun ihmisen käsistä, mutta mikäpä säikähtänyt eläin ei? Maestro ei onneksi ihan pienestä säikähdä, tuulisella säällä rautias kävelee aivan nätisti vierellä karusellimäisen ympäri pyörimisen sijaan, eikä maneesin katolta putoava lumikaan enää aiheuta sivuaskelia tai edes sieraimet väristen puhisemista.

Maestro ei isommin kilju tai pörhistele, vaikka aivan selkeästi tietääkin olevansa ori ja arvostaa rauhallista tarhapaikkaa, josta se kuitenkin näkee muut hevoset. Tallissakin raudikko asustaa nurkkakarsinassa, sillä jatkuva karsinan ohi ramppaaminen - tehtiin se syystä tai ilman - ärsyttää muutoin leppoisaa oria suunnattomasti. Niin nallekarhumainen kuin Maestro onkin niin ei sitä sovi ruunana kohdella, valppaus ja ennakointi ovat paikallaan. Johdonmukaisella käsittelyllä sekä reilulla kohtelulla pääsee todella pitkälle, eikä Maestro lainkaan pahastu, mikäli saa runsain mitoin rapsutuksia. Erityisesti kaulaa, säkää sekä lapoja saa raudikon puolesta rapsuttaa vaikka koko päivän, ja ihan kunnolla, ei kevyesti hipeltäen.
Kaiken edellä kerrotun pohjalta on varmasti helppo päätellä, kuinka mutkaton Maestro on. Se ei isommin kutia, arastele suihkepullon ääntä tai pesupaikan kaivoa, joten mitään muistettavia pikku erikoisuuksiakaan ei ole. Niin arkiset hoitotoimet, onneksi harvinaisemmat lääkitsemiset ja kausittaiset klippaukset sun muut sujuvat kaikki helpolla rutiinilla. Erityisesti kengityksen, pidempien, perusteellisten shampoopesujen, klippauksen sekä hieronnan, toisin sanoen kaiken pitkäkestoista seisoskelua vaativan, aikana raudikko saattaa ihan torkahtaa.

Niin sanotusti puolivaloillakin toimiessaan Maestro on hyvin varma maastohevonen. Puolivaloilla tarkoitan niitä päiviä, joina ori on vähän nuutunut. Kultaisena kaverina se yrittää kovasti, muttei välttämättä nosta jalkojansa hypätessä yhtä hyvin kuin täysin virkkuna, liikkuminen saattaa olla ponnetonta ja niin edelleen. Näitä päiviähän sattuu kaikille, eivätkä ne välttämättä kulje käsi kädessä treenikalenterin kanssa; Maestro saattaa kolmipäiväisten kisojen jälkeen olla aivan yhtä virkkuna kuin kilpailuissa, tai sitten nuupahtaa palauttelevan, rennon käyntilenkin aikana.
Rohkea, järkevä, teräväpäinen ori osaa sovittaa askeleensa esteelle, tietää milloin kannattaa kieltää ti juosta ohi ja milloin riskihypystä on mahdollisuus selvitä. Vaikkei Maestron jalkatekniikka aina olekaan priimaa, se huolehtii kyllä kinttujensa nousevan tarpeeksi nopeasti tarpeeksi ylös välttyäkseen puomikosketuksilta. Ori hyppää muutenkin hyvin varmasti, sillä on loistava tasapaino eivätkä mitkään rata- tai maastoesteet kauhistuta, pitkän veden yli rautias liihottelee siinä missä verryttelyristikonkin.

Aivan Oikeisiin Vakaviin Koulukilpailuihin Maestron kanssa ei välttämättä kannata lähteä, vaikka kenttäkoulu sujuukin vaativa A -tasolla hyvin prosentein. Tietysti määrätietoinen kouluvalmentautuminen parantaisi tilannetta. Ori liikkuu perushyvin, erityisesti laukassa on jousta ja haitaria, ravi on kuitenkin vähän lyhyttä eikä Maestrosta irtoa aivan sellaisia lisäyksiä kuin kouluradoilla parhaimmillaan toivottaisiin. Hyvä, pärjäävä se kuitenkin on, täysin tehtäviensä tasalla ja haka etenkin laukkaliikkeissä, laukanvaihdot sujuvat erityisen vaivattomasti. Yritteliäs, pehmeä avuille, yhteistyöhaluinen, eli toisin sanoen semmoinen jo ärsyttävän ideaali ratsu. Minua tosin ei ärsytä, tietenkään, kun tämmöinen kultakimpale sattuu olemaan oma hevonen.

Matkustamiseen liittyy pieni omituisuus; Maestro stressaa trailerimatkoja niin pahasti, että saa vatsansa kuralle jo muutaman kilometrin jälkeen. Rekassa, etenkin jos mukana on muitakin hevosia, ori sen sijaan pysyy tyynenä niin mieleltään kuin vatsaltaan. Siinä ne reissuongelmatkin sitten olivat. Nuorempana Maestro toki vähän jännitti yleisöä, kisatilannetta yleensäkin, joskin se jännittäminen karisi aika nopeasti. Nykyään raudikko keskittyy täysin suoritukseensa tuomarikopin tai liputtajan ihmettelemisen sijaan.
© Lissu T., kiitos <3

Sukutaulu

Jälkeläiset

Ominaisuuspisteet

Päiväkirja