Jägerbull Delm

10.4.2024 Valmistautumista laatuarvostelutilaisuuteen
Nyt oli Jekun vuoro lähteä Kenttäratsastus jaoksen laatuarvostelutilaisuuteen kuun lopussa, joten nyt oli aika kaivaa kaikki tarpeelliset paperit ja muut todistukset tilaisuutta varten. Rekisteripaperit olivat helposti löydettävissä kuten myös jälkeläisten olemassaolo oli varmaa. Suurin työ olikin tarkistaa, että jälkeläisiltä (joita orilla muuten on jo kolme!) löytyisi riittävät kisanäytöt Jekun periyttäjän kykyjen todisteeksi. Omasta tallista löytyvän orin kisamenestys oli niin ikään helppo todentaa mutta parin muun varsan kisauran kaivamiseen meni hetki aikaa kun tietoja täytyi hakea useammasta tietokannasta.

Kun ilmoittauminen todistuksineen oli lähetetty ja arvostelutilaisuus merkitty Jekun kalenteriin lähdin etsimään orin hoitajaa kertoakseni asian myös hänelle. Keskustelimme hetken muutenkin orin viime aikaisesta voinnista ja suunnittelimme loppu kuun treenien ohjelmaa, jotta Jekku olisi parhaassa terässä arviointi päivänä. Normaalia enemmän luvassa olisi maastakäsin työskentelyä, joka oli jäänyt vähemmälle kun nuoret vaativat sitä pappaikään ehtinyttä oria enemmän. Lisäksi irtohypytystä ja juoksutusta lisättäisiin ratsastustreenien tilalle, jotta pääsisi paremmin tarkastelemaan orin kehon käyttöä ja mahdollisesti varaamaan hieronnan tai pari ennen tulevaa arviointi tilaisuutta.

8.6.2023 Ongelmallista maastoilua
Kesäisen lämpötilan ollessa ehkä lähempänä tukalaa kuin miellyttävää ei kentälle tehnyt kenenkään mieli mennä, joten myös Jekun kanssa suunnattiin varjoisaa metsää kohden. Ori oli hieman flegmaattisen oloinen varustaessa mutta kukapa ei näillä helteillä olisi. Varustaminen ei kauaa vienyt ja pian pääsinkin taluttamaan ruunikon tallipihaan.

Maastoillessa suurin osa matkasta meni käynnissä vaikka Jekku ei ihan samaa mieltä asiasta ollutkaan. Muutamia ravi osuuksiakin otettiin mutta laukkapätkät jätettiin suosiolla väliin. Porukka oli yleisesti ottaen vähän omissa maailmoissaan, joten kukaan ei havainnut pientä peuralaumaa ennen kuin oli liian myöhäistä. Yllättäen myös Jekku säikähti kyseisiä sorkkaeläimiä (tai sitten vain sai hyvän tekosyyn ottaa kunnon laukkaspurtti) ja lähti 180 asteisen käännöksen päätteeksi kohti tallia - suorinta tietä, ei polkua pitkin. Pienen pätkän pysyin kyydissä mutta arvattavasti oksien väistelyn ja vauhdin vuoksi tipahdin. Jekku ei jäänyt odottelemaan vaan paineli menemään. Muu porukka oli jonkin matkan päässä, hevoset hieman korskuen mutta muuten näyttäisi kaikki olevan ok.

Koska emme olleet hirveän kaukana tallista, lähdin kävelemään sinne päin muiden jatkaessa reissun loppuun. Matkalla huomasin Jekun, joka oli jäänyt ohjista kiinni pariin isompaan oksaan. Lähestyin ruunikkoa rauhallisesti jutellen sille ja pääsinkin hyvin sen luo. Päällisin puolin ori näytti olevan kunnossa mutta paremmin pääsisin tarkistamaan sen kunnon vasta tallilla. Ohjat olivat lähes poikki kun sain ne irti oksista. Talutin Jekun takaisin tallille, matkaan meni hieman vajaa puoli tuntia mutta eipä meillä kiire ollut.

Tallissa vein ruunikon suoraan pesupaikalle, sillä vaikka meidän reissu oli lyhyt oli se saanut Jekulle hien pintaan. Satulan ja suitsien pois ottamisen jälkeen tein Jekulle paremman tarkistuksen ja ihosta löytyikin muutama verestävä naarmu, jotka pesun jälkeen puhdistin ja laitoin voidetta, jotta ötökät pysyisivät poissa ja estäisi ihon kutinaa. Kuivauksen jälkeen vein orin karsinaan päiväheinille, joiden jälkeen se pääsisi vielä alkuillasta ulos pahimman paahteen väistyttyä.